10. Operaation valmistelu

Maanantaina, maaliskuun toisena päivänä, Veikko ja Mia lentävät Osloon noutamaan Turon sieltä ostamaa Concorde Liner plus -asuntoautoa. Tärkein syy Norjaan matkustamiseen on operaatioon liittyvien tarvikkeiden osto. Turo haluaa olla varma, että poliisit eivät voi jäljittää minkään operaatiossa käytetyn tarvikkeen ostopaikkaa ja sitä kautta ostajaa.

Ostoslistalla on muun muassa erilaisia asusteita, radiopuhelimet ja muutama erittäin tehokas ilma-ase. Operaation aseiksi on valittu ilmakivääri ja ilmapistooli, koska niitä voi ostaa ilman aseenkantolupaa. 6,35 mm kaliperin ilmakivääri, jossa lähtönopeus on yli 300 metriä sekunnissa, on aivan riittävän tehokas ase operaatioon. Norjasta laillisesti ostettua ilma-asetta on äärettömän vaikea jäljittää omistajaan. Jännittäväksi matkan tekee Turon Dark Webistä hankkimien räjähteiden nouto. Anonyymi myyjä on luvannut piilottaa räjähteet Trondheimin lähelle sijaitsevaan Bymarkan kansallispuistoon. Noutoon voi liittyä kaksi riskiä. Vastassa piilolla voi olla poliisi tai poliisin sinne asettama kamera. Tai sitten piilopaikka voi olla tyhjä. Epärehellisten ihmisten kanssa kauppojen tekemisessä on se ongelma, että vastapuoli on epärehellinen.

Asuntoauton myyjä Ivar Juro Caravanista on vastassa Mia ja Veikkoa. Ivar on ajanut auton Malmefjordenistä Oslon lentokentän läheiselle parkkipaikalle, koska iso matkailuauto ei mahtunut lentokentän parkkiin.  Hän pitelee tuloaulassa kylttiä, jossa lukee ”Veikko & Mia”, ja hymyilee jokaiselle suomalaiselta näyttävälle henkilölle. Hänellä on taaksepäin kammattu, öljytty tukka, ihan autonmyyjän stereotyypin mukaisesti. Kuten aina, reipas Mia kävelee Veikon edellä ja huomatessaan Ivarin tervehtii häntä Norjaksi ” Hei Olov, hyggelig å se deg.”. Ivar hämmästyy Mian Norjankielisestä tervehdyksestä ” Hei. Glede er på min side. Snakker du om Norge?”   
“No, I don’t speak Norwegian, that recent greeting was all I could. Could we communicate in English?” vastaa Mia, jonka jälkeen kieli vaihtuu englanniksi.

”Minä olen Mia ja tässä on ystäväni Veikko. Jännityksellä odotamme, että näemme asuntoautomme.”

”Asuntoautonne on niin suuri, että sitä ei voinut tuoda lentoasemalle. Ystäväni Olov odottaa meitä ulkona ja vie meidät perille.”

Perillä parkkipaikalla Ivar hämmästyy, kun Mia nappaa avaimet hänen kädestään ja kiipeää kuljettajan paikalle. Hän ihailee hetken Mersun hallintalaitteita ja käynnistää moottorin. Moottori hyrisee hiljaisesti, kun Mia asettelee sähköisesti liikkuvan penkin ja peilit oikeaan asentoon. Veikko on kantanut heidän tavaransa sisälle ja astelee sisäkautta ohjaamoon. ”Eikähän me tässä värkissä muutama yö viihdytä. En ole koskaan nähnyt näin paljon valkoista nahkaa, ainakaan autossa.”
”Heitetäänkö kolikolla, kumpi saa perän parivuoteen?”
”Herrasmiesmäisyyteni velvoittaa luovuttamaan sen sinulle. Minä otan keulan pedin.”

”Haluaisitteko pienen esittelykierroksen.” Keskeyttää Ivar keskustelun.
”Emme tarvitse kiitos. Me pärjäämme kyllä. Kiitos Ivar sinulle. Jouduitte ajamaan lähes 1000 km lenkin, kun toitte auton meille. ”

” Ei haittaa. Teimme sen mielellämme, varsinkin Turon avokätisen korvauksen ansiosta.”

Suomessa Turon nyrkkeilyharjoitukset kartanon kellarissa keskeytyvät, kun liiketunnistin alkaa hälyttämään saapuvista vieraista. Turo katsoo kameraan ja saapuva auto on hänelle tuntematon. Hänelle tulee kiire vaihtaa vaatteita, tasata hengitystä ja saada hikikarpalot pysähtymään, ennen kuin ovikello soi. Onneksi hän voi viivytellä, koska ramman pääseminen avaamaan ovea kestäisi normaalistikin minuutteja.
Turo rullaa pyörätuolilla ovelle ja raottaa ovea varovaisesti. Oven takana on Seiskan toimittaja Laura ja hänen takanaan ennestään tuttu valokuvaaja.

”Hei Turo, tulimme katsomaan kuinka voit.”
”No hei Laura. Hyvinhän täällä voidaan. Olin juuri suunnittelemassa ensi viikolla käynnistyvää Vain Yksi Elämä -verkkoseminaaria.”

”Juuri sen takia tulimmekin vierailulle. Saisimmeko tulla sisälle?”

”Valitettavasti se ei käy. Olen yksin kotona ja täällä on sen näköistä. En päästä teitä kuvaamaan ramman yksineläjän sekaista kotia. ”

”Oletko yksin? Missäs avustajasi Mia on?”

”Päästin Mian lomalle, koska tarvitsen täydellistä rauhaa seminaarien valmisteluun. Lääkärini käy täällä pari kertaa viikossa varmistamassa, että kaikki on hyvin.” Samassa sisältä kuuluu liiketunnistimien piippaus merkiksi lääkärin vierailusta. Laura ja kuvaaja kääntyvät katsomaan, kun punainen BMW kaartaa pihaan. Riina astuu ulos autostaan.”Täällähän on ruuhka-aika. Pitkääkö käydä jonon jatkoksi vai?”

”Hei Riina. Tule sisään vain. Toimittaja ja kuvaaja ovat juuri lähdössä.”  Valokuvaaja ottaa parisenkymmentä kuvaa tyylikkäästi auton kanssa sävysävyyn punaiseen leninkiin pukeutuneesta lääkäristä hänen astuessaan toimittajan ohi kartanoon sisälle.
”Mukavaa kotimatkaa”, toivottaa Turo sulkiessaan oven Lauran nenän edestä.

”Sinä se jaksat kiinnostaa juorulehtiä ja miksipä et kiinnostaisi. Onhan tapauksesi melkoisen erikoinen.
Mikäs on sinun vointisi?”

”Ihan OK. On toki yksinäistä nyt, kun Mia ja Veikko ovat matkoilla. Mutta pärjään kyllä. Olen tunnollisesti tehnyt kaikki määräämäsi harjoitukset.  Haluaisitko kahvia?”

”Tokihan sinun laadukas espressosi aina maistuu, tirautanko sinullekin kupposen samalla?”
”Sopiihan se.”   Riina astelee keittiöön ja laittaa virran Turon metallinväriseen kahvikoneeseen ja alkaa tekemään heille kahveja. ”Sinulle macchiato, kuten tavallisestikin, vai?” 
”Kiitos. Olen miettinyt alkavani jo olla sen verran paremmassa kunnossa, että voisimme harventaa käyntejäsi. Vaikka niin, että kävisit jatkossa kahden viikon välein. Sopisiko se?”

”Sopiihan se minulle. Mutta olisin halunnut saada sinut käveleväksi, ennen kuin harvennetaan tapaamisia. Kuten olen monta kertaa sanonut, sinulla ei ole enää mitään fyysistä estettä kävelemiseen. Kaikki esteet ovat sinun päässäsi.”

”Tiedän, ja sen takia olenkin aloittamassa verkkoseminaarit. Olen varma, että saan seuraajiltani niin paljon voimia, että se auttaa paranemisessani. En halua kiirehtiä, kaikki on nyt hyvin. Mia tulee parin päivän päästä takaisin ja sen jälkeen minulla on kaikki, mitä tarvitsen toipumiseen.”

”Sopiihan sen minulle. Varsinkin kun minun veloitukseni ei ole kiinni hoitokertojen määrästä. Mitä pidät uudesta leningistäni, olen joutunut ahkeroimaan, että saan maksamasi palkkiot tuhlattua. En kyllä ymmärrä miksi maksat minulle niin avokätisesti?”

” Nyt kun aloitan seminaarit, niin haluan viestiä henkisen ja fyysisen parantumiseni siten, että se tukee Vain Yksi Elämä -konseptia. Siten, että tarinasta on eniten hyötyä masentuneille ja ongelmien kanssa taisteleville seuraajilleni. Olen mielestäni sen velkaa heille, jotka ovat minuun uskoneet näiden vuosien ajan.”

”Uskomatonta, että mietit asioita noin. Kunnioitan tavoitteitasi ja toimin sopimuksemme mukaan.
Mentäisiinkö makuuhuoneeseen leikkimään lääkärileikkiä.” Flirttailee Riina.

”Sopiihan se. Tosin verenpaineenmittauksen tuloksen perusteella on turha tehdä johtopäätöksiä muusta kuin viekoittelevan asusi seksikkyydestä.”

Veikko ja Mia kävelevät ulkoilupuvuissa Bymarkan kansallispuiston parkkipaikalla olevalle asuntoautolleen reput selässä. Dark Webistä hankittujen tarvikkeiden nouto kätköltä oli sujunut yllättävän helposti. Paketit olivat kätkettynä juuri siten kuin heidät oli ohjeistettukin. Kun he pääsevät sisälle asuntoautoon, siirtyy Mia suoraan kuljettajan paikalle ja käynnistää moottorin. Hän haluaa päästä pois kansallispuistosta mahdollisimman nopeasti. Veikko tulee istumaan reppujen kanssa Mian viereen. Mian saatua sompailtua ison asuntoauton vastatielle E6, avaa Veikko jännittyneenä repuissa olevat maastonväriseen kääreeseen pakatut paketit. ”Näyttää hyvältä, mutta on toki vaikea sanoa, onko tämä muovailuvahaa vai räjähdysainetta. Ja ovatko nämä pillerit myrkkyä vai kalkkitabletteja. Mutta kaikki tilatut tavarat täältä löytyy.”

”Hienoa. Kukaan ei ainakaan näytä seuraavan meitä. Ei rikollisia eikä poliiseja. Tarkista vielä, ettei paketeissa ole jäljittimiä. Ota kaikki tuotteet pois paketeista ja pakkaa ne meidän laatikoihin, ja laatikot piiloihin.”

” Näin teen. Ajahan tasaisesti, niin menen taakse purkamaan nämä.”
”Laita valot päälle, tulossa on pitkiä tunneleita.”

Mia jatkaa ajamista, kun Veikko tutkii huolellisesti toimituksen sisältöä. Kellon lähestyessä neljää liikenne alkaa jonoutumaan. Mersun tekniikalla varustetun luxus-asuntoauton varustuksesta löytyy automaattisesti mukautuva vakionopeudensäädin, jota autoon ihastunut Mia pääsee nyt kokeilemaan. Juuri kun Veikko on tulossa takaisin ohjaamoon, tekee Mia jarrutuksen ja Veikko kaatuu vasten kojelautaa ja lyö päänsä ikkunaan. ”Oi anteeksi, sattuiko pahasti?”
Veikko tipahtaa penkille sivuttain päätään pidellen ja Mia pysäyttää auton bussipysäkille. ”Veikko, sano jotain, oletko kunnossa?”

”Sattuu niin perkeleesti. Miksi ihmeessä sä teit tuollaisen äkkijarrutuksen? ” kuiskaa Veikko pää vasten istuinta.
”Tsori, mä leikin tuolla vakionopeudensäätimellä ja edessä oleva auto jarrutti ja mulle tuli paniikki, et se ei toimikkaan. Polkaisin jarrua vähän liian kovaa hätäillessäni.”

”Ai helvetti kun tömähti. Pakkaukset ja kääreet olisivat muovikassissa valmiina pois heitettäväksi. En löytänyt jäljittimiä, mutta niistä olisi hyvä päästä eroon, varmuuden vuoksi. Jos pysähdyt jollekin kamerattomalle parkkipaikalle ja heität ne roskiin. Menen hetkeksi pitkäkseni.”

”Ok, lepää vaan rauhassa, mä ajelen mielelläni. Enkä leiki enää tuolla vakkarilla. Käännän suunnan pohjoiseen sen jälkeen, kun paketit hävitetty, jotta reittiä ei olisi niin helppo seurata.”

Reilun kolmen tunnin levon jälkeen Veikko kömpii takaisin ohjaamoon. ”Huomenta, missä päin maailmaa ollaan menossa?”
”Tuossa on viitta Bergefjell 800m. Ollaan vielä Norjassa, navigaattorin mukaan tunti ja nelkyt ruotsin rajalle. ”
”Voisin tulla välillä ajamaan, niin saat levätä.”
”Miten voit? Onko pää jo parempi?
”Kyllä se tästä, on nuppi saanut pahempiakin kolauksia. Tuossa majatalon pihassa on sopiva vaihtaa kuskia, pysähdy siihen.”
Mia päästää jalan kaasulta, hiljentää vauhtia ylivarovaisesti ja kääntää parkkipaikalle. ”Voisihan sitä vaikka jaloitella hetken. Hei tuo ravintola on auki, käytäisiinkö tuhlaamassa loput Norjan kruunut illalliseen?”

”Mennään vaan. Mutta vilkaises ensiksi kännykästäsi Seiskan nettisivuja. Siellä on tuttuja.”
Mia nappaa kännykkänsä saman tien ja surffaa Seiskan sivuille. Heti ensimmäisenä sivuilla on kuva Turosta avaamassa ovea seksikkäässä punaisessa mekossa sisään astuvalle Riinalle. Otsikkona keltaisella on vihjaileva teksti: Kaipaako Turo hoitoa vai hoitoa?
”Toivottavasti Norskeilla on riittävästi Vodkaa kylmässä.” tokaisee Mia ymmärtäen saman tien kuulostavansa mustasukkaiselta. Tai mitäpä Riinan tekemiset minulle kuuluu.”

Ensimmäinen Vain Yksi Elämä -verkkoseminaari.

Turo viimeistelee ruokapöydän kattauksia, kun liiketunnistin hälyttää saapuvasta ajoneuvosta. Hän varmistaa vielä kameroista kuka on tulossa, ennen kuin astelee pihalle vastaan. Mia ajaa suuren ja upean, mutta hieman kuraisen asuntoauton pihan laitaan. Veikko avaa matkustamon oven hihkaisten :”Terveisiä Norjasta!” 
”Hitto se on paljon isompi kuin miltä kuvissa näytti.” Ihailee Turo.
”Mutta kääntyy ketterämmin kuin tuo sinun Volvosi.” Kommentoi Mia ja astelee antamaan pitkän halauksen Turolle.  
”Rajanylitykset menivät sitten ilman kummempia tarkastuksia?”
” Jeps. Suomen rajalla oli rajamiehillä huulet pyöreinä. Kuulemma tällaisia valtamerialuksia ei montaa kertaa vuodessa rajaa ylitä. Varsinkaan nuoren naiseen ohjaamana. Oltiin aika pitkään rajalla, mutta suurimman osan ajasta rajavartijat flirttailivat Mialle. ”
”Ymmärrän, on se tämä Mia aika likka tai siis nainen!”
”Mennääs sisälle, olen laitellut pientä purtavaa.”

Heidän päästyään sisälle Turo poksauttaa Taittinger shampanjapullon auki ja kaataa juoman laseihin.
”Tervetuloa kotiin, rakkaat ystäväni, kumppanini.” He kilauttavat lasit ja maistavat hienoa juomaa.
”Olet sitä mieltä, että jo nyt on aika juhlaan?”  kyseenalaistaa Veikko.
”Aina on aihetta juhlaan, kun rakkaat ystävät saapuvat kotiin. Käykäähän pöytään.”
Mia ja Veikko istuvat pöytään, johon on katettu lukuisa määrä erilaisia Tapaksia. Turo kaataa laseihin Espanjalaista Macan Classico viiniä.
”Ai pientä purtavaa. Tässähän on ruokaa pienelle kylälle. Sinulla on Turo aina ollut ongelmia suhteellisuudentajun kanssa.” kommentoi Turo.
”Et sattunut saunaa lämmittämään?” Utelee Mia
Tottakai, sen pitäisi olla aikalailla valmis. Kävin äsken lisäämässä puita, kohtuullisesti toki.”
Mia lappaa lautaselleen reippaasti tapaksia ja ottaa matkaansa lasinsa ja shamppanjapullon.
”Minäpä lähden sitten ensimmäiseksi saunaan. Muuten joudun odottamaan pari tuntia, kun te juututte sinne. Vaikka Concordessa on ihan kiva suihku ei se vedä vertoja oikealle rantasaunalle.”

 Mian lähdettyä Veikko avautuu: ”Mia taitaa olla hiukan liian innostunut tästä operaatiosta. Hän käyttäytyy kuin Batwoman. Eihän siinä muuta ongelmaa ole, kuin se, että voimantunne tekee varomattomaksi. Ja jos Mialle tapahtuu jotain, se murtaa niin sinut kuin minutkin.”
”Hyvä huomio. Pitää miettiä miten hänet saisi palautettua takaisin reaalimaailmaan. Varomattomuuteen meillä ei ole varaa.” Vastaa Turo ojentaen perunamunakasta Veikolle.

 
Aamu on jo valjennut, kun Veikko heräilee asuntoauton pedistä. Hän oli parin tunnin saunomisen jälkeen liian väsynyt kömpimään omaan kotiin. Varsinkin kun hänen kaikki tavaransa olivat vielä Concordessa. Noustessaan sängystä Veikko astuu märän pyyhkeen päälle ja huomaa olevansa alasti. Illan viimeisien hetkien muistikuvat ovat hämärät, mutta hän epäilee kävelleensä suoraan saunasta sänkyyn. Onneksi kaapista löytyy Mian hänelle Norjasta valitsemat Calvin Klein oloasu ja danish gay alushousut.

Sisällä Mia ja Turo ovat lopettelemassa aamupalaa Veikon astuessa sisään.  ”Huomenta! Ollaanpas sitä niin tyylikkäitä heti aamusta, maistuisiko kahvi?” kysyy Mia noustessaan tuolista varmana, että kahvia Veikko on vailla.
”Kiitos”, vastaa Veikko istuessaan tuoliin vastapäätä Turoa. ”Oli kipakat löylyt eilen.”
”Me ollaan Mian kanssa mietitty seuraavia liikkeitä. Tulevaa seminaaria ja ensimmäistä iskua. Selkeästi isoin riskitekijä on, onko Norjasta ostettu myrkkypilleri aito vai kalkkitabletti. Sitä kun ei oikein voi testata millään.”
”Jos pilleri on feikki, niin siitä ei ole muuta ongelmaa kuin se, että operaatio menee täysin hukkaan. Ja että viesti Bergsonille menettää merkityksensä.” Lisää Mia samalla kun tuo Veikolle kahvikupin.
”Antakaa nyt vanhalle ihmiselle hetki aikaa herätä, ennen kuin aletaan murhia tekemään.”
”Annetaan toki vaarin heräillä. Menen laittaa Faceen ja addwordsiin mainokset tulevasta seminaarista”, kuittaa Mia kävellessään yläkertaan.
”Älä sano mitään.” Turo nostaa sormen huulelleen vaientaakseen Veikon kommentoinnilta.

Turo päätti, että ensimmäinen Vain Yksi Elämä -verkkoseminaari järjestetään aprillipäivänä 1.4. Koska pääsääntöisesti seminaarin viesti on operaatiota tukevaa ”kusetusta”, sopii aprillipäivä seminaarin järjestämiseen mainiosti. Ensimmäisen verkkoseminaarin ideana on kertoa, että tilaisuuden esiintyjä on Turo ja tilaisuutta emännöi Mia. Mia on hankkinut verkkoseminaareja varten Gotowebinar-lisenssin 1000 osallistujalle. Tilaisuuteen rekisteröityi maksimimäärä osallistujia jo ensimmäisinä päivinä, joten kaikki halukkaat eivät päässeet osallistumaan. Lohdutukseksi rannalle jääneille luvataan lähettää verkkoseminaarin tallenne.

Kaikkein eniten seminaari jännittää Veikkoa, jonka tehtävänä on ajaa ulos Mian tekemiä äänitteitä. Tilaisuus alkaa hänen käynnistäessään Mian ohjaamana ensimmäisen tallenteen.
”Hei kaikki. Olen Mia ja emännöin tätä ensimmäistä Vain Yksi Elämä -verkkoseminaaria. Tämän päivän aiheena on selviäminen kriisistä. Turo Rytkönen kertoo minkälaisen uuden kriisin hän kohtasi ja kuinka siitä toipuminen on sujunut. ”

Ennen kuin päästän Turon ääneen, niin muutama käytännön ohje. Selaimenne oikeassa laidassa tulisi olla oranssi nuoli. Sitä klikkaamalla pääsette kirjaamaan kysymyksenne ja kommenttinne Turolle, joka vastaa kysymyksiinne tilaisuuden lopuksi. Normaalisti tässä kohdassa auditoriossa taputettaisiin Turo sisään, mutta nyt verkossa hieman pienemmin seremonioin päästän hänet ääneen, ole hyvä Turo.”

Turo istuu pyörätuolissa harmaa viltti jalkojensa päällä. Taustalla on Green Screen-kangas, jonka avulla katsojille näkyvää taustaa voidaan muokata. Seminaari alkaa siten, että Turon taustalla näkyy viljapelto jonka päällä synkät myrskypilvet.
”Hei kaikki uskolliset kuulijani. Useat teistä ovat todennäköisesti olleet Vain Yksi Elämä -seminaareissa aikaisemmin, silloin kun vielä pystyin niitä paikanpäällä järjestämään. Kuten tiedätte, niin jouduin väkivallan kohteeksi omassa kodissani. Kävin kuoleman rajamailla ja onnellisten sattumien summan kautta olen teille tänään kertomassa näistä tapahtumista… ”

Seminaarin aikana esitetään 137 kysymystä ja kommenttia. Kaksi kysymystä on ennakkoon valmisteltuja ja Mia on äänittänyt niiden esittelyn ennakkoon. Kameran takana ohjauspöydän ääressä on hermostunut Veikko, ja hänen vieressään Mia neuvomassa.  

”Kiitos kun jaksoitte kuunnella loppuun saakka. Seuraavan Vain Yksi Elämä -verkkoseminaarin aiheena on Maslowin tarvehierarkia kolmiulotteisena – Ymmärrystä siihen, miksi olet tyytymätön. Silloin pyrin avaamaan teille syytä siihen, miksi ihminen kokee tyytymättömyyttä, vaikka kaikki asiat ovat hyvin.
Hei Mia, onkos meillä kysymyksiä?”
Veikko katsoo kysyvästi Miaa , joka nyökkää hänelle ja sanoo äänettömästi ”paina nyt”. Veikko painaa ohjauspäydän nappia ja kaiuttimista alkaa kuulumaan Mian ääni:
”Kyllä Turo, kysymyksiä ja kommentteja on tullut yli sata. Paljon on tullut kannustuksia ja ihmettelyjä, kuinka kokemastasi voi selvitä. Poimin täältä joukosta kaksi kiperää kysymystä. Voit vastata niihin molempiin yhtä aikaa.  Ensimmäinen kuuluu näin:
Muuttuvatko nämä verkkoseminaarit maksullisiksi. Eli aloitatko esiintymiset paikataksesi talouttasi?
ja toinen:
Seurusteletko lääkärisi kanssa?”   
Veikko painaa nappia uudelleen ja äänite pysähtyy. Mia hymyilee ilkikurisesti, koska jälkimmäinen kysymys ei ollut se, josta oli aikaisemmin sovittu.

Turon ilme näyttää hämmentyneeltä, kun hän aloittaa vastaamaan.
”No jopas kysymykset valitsit. Vastaan ensin tuohon jälkimmäiseen. Vaikka henkilääkärini Riina on viehättävä ja kaunis nainen, niin ei, me emme ole seurustelusuhteessa. Hän pitää huolta vain fyysisestä kunnostani.
Vain Yksi Elämä -verkkoseminaarit tulevat olemaan ilmaisia nyt ja jatkossa. Näiden tilaisuuksien järjestäminen ja niissä esiintyminen auttavat minua parantumaan. Saan ajatukset pois pyörätuolista ja sairasvuoteesta. Jos auttamalla näin itseäni voin auttaa teitäkin, niin se on mahtavaa. Tosin jännitin tämän ensimmäisen tilaisuuden järjestämistä niin paljon, että en montaa silmällistä viime yönä nukkunut. Mutta nyt päätetään tämä verkkoseminaari. Kiitos teille kaikille osallistumisesta. Seuratkaa vainyksielama.fi -sivuja sekä sosiaalisia medioita. Mia vie sinne tämän tilaisuuden tallenteen sekä kertoo seuraavan tilaisuuden ajankohdat sekä muuta kivaa. Pitäkää itsestänne huolta. Moi!”
Veikko pysäyttää Turon kuvauksen ja äänityksen. Näytölle tulee kuva Turosta esiintymässä Pietarsaaressa. He kaikki ovat hiljaa viitisen minuuttia, kunnes Veikko sammuttaa GoToWebinar ohjelman.

”Sehän meni hienosti, jee! Kaikki on nyt suljettuna, joten voit nousta.”  sanoo Mia kävellessään halaamaan Turoa.
”Vaihdoit sitten sen kysymyksen, mikäs idea siinä oli?”
”Halusin saada sinut aidosti yllättymään, teki tilanteen aidommaksi. Kuunnellaan kohta tallenteelta, huomaako siitä, että puheeni tuli äänitteeltä.”