12. Toipuminen murhasta

Turo odottaa malttamattomana iskujoukkoaan keittiössä istuen. Hän hätkähtää, kun valvontakameroissa näkyy Mian ja Veikon saapuminen kartanolle metsän poikki Ikean kasseja kantaen. Polkua kuvaava kamera ei ole tallentava, jotta talojen välisistä liikkumisista ei jää jälkiä. Takapihan tallentava kamera on asetettu siten, että talon vierustaa kulkien pääsee sisään ja ulos ilman kuvaan tallentumista. He ovat harjoitelleet eri vuorokauden aikana liikkumista siten, että edes varjo tai valonpilkahdus ei näy kameroiden tallenteissa. Tämä on tärkeää, jos poliisit alkavat epäilemään heitä ja haluavat tallenteet todisteeksi.  

Turo siirtyy pimeälle takaovelle vastaan saapujia. Ennen kuin hän ehtii sanoa mitään, Mia jo kysyy: ”kuinka seminaari meni? Toimivatko nauhoitteet kuten suunnittelimme?”
”Kyllä, seminaari meni ihan suunnitellusti. Olen varma, ettei kukaan huomannut, ettet ollut paikalla. Veikko tuurasi sinua hienosti ja Fredrik kirjoitti sovitut kysymykset eri tunnuksilla GoToWebinar-sovellukseen, joten nekin jäävät talteen.

Heidän keskustellessaan Veikko kävelee kaapille, jonka takana piilossa on turvahuoneen ovi, mikä aukeaa koodilla 240820190147. Hän kantaa turvahuoneeseen tavarat Ikean kasseissa ja alkaa purkamaan kasseja, sekä ripustamaan Mian pesemiä vaatteita kuivumaan.

”Miten isku onnistui?”  kysyy Turo jo malttamattomana.
”Täydellisesti, totta kai.” Vastaa Mia.
”Hienoa. Entä sinä Mia, olet ok?” Kysyy Turo huolestuneena.
”Olen, mutta lasi konjakkia maistuisi kyllä.”

Veikko sulkee turvahuoneen oven: ”Juon oman konjakkini kotona. Tulen aamupäivällä käymään, niin katsotaan tilanne.” Mia kävelee hänen luokseen ja halaa kovasti puristaen. ”Kiitos Veikko, hyvää yötä.”
”Sinähän tässä kaikki likaiset työt teit, joten kiitos ja kunnia kuuluu sinulle. Mutta minä menen nyt, öitä.”

Turo kaataa keittiössä heille konjakit ja tulee sieltä kristallisten lasien kanssa eteiseen, jonne Mia jämähti seisomaan Veikon lähdettyä. Mia nappaa lasin ja tyhjentää sen yhdellä kulauksella. Hän ähkäisee, kun väkevä viina polttelee kurkussa , mutta kävelee keittiöön hakemaan lisää juomaa. Turo katselee Mian perään huolestuneena. Kohta äskettäin murhan tehnyt nainen kävelee keittiöstä liian täyden konjakkilasin kanssa kalpeana täristen. Turo ottaa konjakkilasin hänen kädestään, laittaa sen eteisen pöydälle ja kahmaisee tärisevän tytön isälliseen halaukseen. Mia yrittää suudella häntä, mutta Turo kääntää päänsä, tietäen taustalla olevan vain adrenaliinin nostattamaa halua. Hän laittaa kätensä kyynelehtivän naisen takaraivolle ja painaa pään olkaansa vasten.

Poliisin kohtaaminen

Perjantaina aamupäivällä Mia lepää makuuhuoneen sairasvuoteella Turon kainalossa. Turo silittää hänen hiuksiaan, kun kartanon valvontalaitteet hälyttävät jonkun olevan tulossa autolla talolle. Mia nousee ottamaan tabletin yöpöydältä. ”Poliisit tulevat, mitä tehdään?”
”Tehdään juuri, kuten eilen yhdessä sovittiin.”

Mian miettii siistyytyessään, mitä eilen oikein sovittiin. Kolmikko oli heti aamusta alkanut käymään huolellisesti läpi kaikkia kolmeatoista aikaisemmin mietittyä skenaariota poliisien ja ulkopuolisten toimista. Lopputuloksena skenaarioita tuli kaiken kaikkiaan yhdeksäntoista, joten turvahuoneen jokainen seinä ja pinta oli peitettynä fläppitaulun papereilla, lukuun ottamatta valvontamonitoreita. Neljässä fläppitaulussa viimeisillä riveillä lukee teksti. ”Oikeudenkäynti –> Vankilaan”. Kaikissa muissa vaihtoehdoissa on onnellisempi loppu.   

Torstaina iltapäivällä Veikko oli käynyt Korson aseman pubissa oluella pukeutuneena tummanharmaaseen, kuluneeseen huppariin. Mia oli maskeerannut hänet näyttämään krapulaiselta, jotta hän soljuisi muiden iltapäiväoluelle olevien seuraan. Hänen istuttuaan reilut puoli tuntia surullisen näköisenä tuopin äärellä, istui kosteaa elämää pidempäänkin harrastanut vanhempi mies hänen vastapäätään. ”Kukas sää oot? En oo nähnyt sua ennen. Mä oon pastori.” Veikko nostaa hiljaa katseensa ja koittaa olla hymyilemättä. ”Weke.”
”Älä nyt hermostu mies, jutellaan nyt hetki.”
”Ei kun mun nimi siis on Weke. Mitäs pastori tekee pubissa?”
”Mä olin aikaisemmin pappina, mut tuli paneuduttua liian syvälle eksyneiden paimenien auttamiseen. Jäi parina sunnuntaina saarnat pitämättä, niin en kehdannut enää kirkkoon mennä. Varsinkin kun tuli juotua ehtoollisviinitkin pois.”
Veikko yllättyy miehen suorasta avautumisesta tuntemattomalle, mutta arvelee hänen vaivattomuutensa puhua ihmisille olevan aikaisemmasta ammatista periytyvää. ”Vai niin pääsi käymään.”
”Minkäs takia sinä täällä istut murheellisena poikaseni?”
”Vaimo kuoli joku aika sitten ja olen itsekseen ryypiskellyt baarikaappia tyhjäksi. Yksikseen kun olen, niin eläkeläisenä joutilasta aikaa on riittävästi. En ole pubissa käynyt ainakaan kymmeneen vuoteen, mutta nyt joku veti tänne.”
”Tervetuloa joukkoon tummaan, täältä löydät sielunveljiä ja sisariakin. Tule tuonne meidän pöytään, niin esittelen sinut porukoille. Vastaanottosi on toki lämpimämpi, jos tuot tullessasi kymmenkunta tuoppia. Snapsit voit hakea sitten seuraavalle kierrokselle.”

Mia kävi hakemassa Veikon illalla Korsosta hämärästi valaistulta seurakunnan parkkipaikalta, jonne hän oli kävellyt varmistellen, ettei kukaan seuraa tai näe astumista autoon. Varmuuden vuoksi liikkeellä oltiin Veikon omalla vanhalla ja tummanvihreällä maasturilla. Saksasta kahdeksankymmentäkaksi uutena tuotu nelivetoinen Mercedes GD on hyvin pidetty. Sen karunoloinen ja pelkistetty ohjaamo on ehjä ja ruosteeton, maalipinta kiiltää puhtauttaan. Vain helmoissa hieman on pihatieltä roiskunutta kuraa.

Iltamyöhään venyneessä keskustelussa Veikko oli kertonut pubissa kuulemansa tarinat tapahtuneesta. Kun villeimmät huhut olivat poiskarsittuina, he päättelivät poliisien pitävän Saskan kuolemaa itse aiheutettuna. Tämä senkin takia, että Timoteukselle osoitettu kirje oli jäänyt pöydälle oluiden viereen, josta baarimikko Fredi oli sen ottanut samalla kuin tyhjät pullotkin. Kanta-asiakkaiden jorinoiden mukaan, Fredi ei halua antaa poliiseille mitään syytä epäillä rikosta, jonka takia hän piilotti pullot ja laittoi kirjeen taskuunsa. Veikko ei saanut selville, meinaako Fredi tehdä jotain kirjeelle vaiko hävittää sen. Tämän tuntemattoman tekijän takia seinälle kirjattiin neljä skenaariota lisää:
1.  Kirje meni roskiin lukematta.
2. Fredi toimittaa kirjeen Bergsonille.
3. Fredi lukee kirjeen ja käyttää sen tietoa jotenkin hyödyksi.
4. Poliisi saa kuulla joltain vinkkimieheltään Fredin peittelyistä.
Todennäköisemmäksi vaihtoehdoksi epäiltiin kolmatta, koska Fredi on osoittautunut olevan pelimiehiä. Vaarallisimmaksi neljättä vaihtoehtoa. Poliisille ei uskottu kirjeen päätyvän.

Kartanon ovikello soi, joten Mia menee avaamaan tulijoille oven. Keskelle pihaa on parkkeerattuna tummansininen Peugeot 308. Punertavatukkainen nainen seisoo etummaisena kartanon portailla. Nuorempi tummatukkainen ja partainen miespoliisi hänen takanaan.  Särmän näköinen naispoliisi esittelee heidät kohteliaasti: ”Hei Mia. Olen vanhempi rikosylikonstaapeli Katja Nykänen ja seurassani on kollegani rikoskonstaapeli Harri Kallio. Muistatko meitä, tapasimme sairaalassa muutaman kerran. Haluaisimme kysellä Turo Rytköseltä muutamia kysymyksiä liittyen murtoon ja hänen ampumiseensa.”

”Hei, muistan toki. Onko jotain selvinnyt?”
”Voisimmeko tulla sisään ja keskustella hetken Turon kanssa?”
”Totta kai, käykää peremmälle. Turon vointi on hieman huonontunut ja hän on vuoteessa. Verkkoseminaarit, joita hän haluaa välttämättä järjestää vievät hänen voimiaan.  Mutta käyn kysymässä, jaksaisiko hän nousta hetkeksi. Tekisi muutenkin hyvää saada häntä hetkeksi liikkeelle. ”

Mia ohjaa vieraat olohuoneeseen ja menee makuuhuoneeseen noutamaan potilasta. Harri Kallio istahtaa olohuoneen suureen nojatuoliin ja leikkii polttavansa sikaria, jolloin Katja ärähtää ”Hei pentu, lopeta heti tuo.”Hän kiertelee olohuonetta paikkoja tutkien. Tutkivana poliisina kääntää olohuoneen mattoa ja huomaa lattianraossa olevan vieläkin hieman verta ampumisen jäljiltä.

Makuuhuoneen ovi aukeaa ja Mia työntää pyörätuolissa istuvaa Turoa olohuoneeseen. Turo on vaihtanut päälleen lääkärin yksityisestä sairaalasta tuomat vaatteet. Pyjama ja takki ovat laadukkaampia, kuin normaalisti sairaalassa, mutta luovat kuitenkin mielikuvan sairastavasta potilaasta.

”Hei Turo. Olen vanhempi rikosylikonstaapeli Katja Nykänen ja seurassani on kollegani rikosylikonstaapeli Harri Kallio. Jatkaisitko vastata muutamaan kysymykseen?” Turo nostaa hitaasti kätensä kätelläkseen poliisit ja sanoo kivuliaan oloisesti:  ”Tervetuloa, muistan teidät kyllä. Onko selvinnyt jotain uutta?”

” Korsosta löytyi kuolleena pikkurikollinen nimeltään Aleksander Imielska, kutsumanimeltään Saska. Hän saattaa liittyä tapaukseesi, koska hänen kotoaan löytyi täältä varastettu esine. Saskan kuolemaa epäillään henkirikokseksi.
Eräs asia toinenkin asia tapahtuneessa tekee tapauksen mielenkiintoiseksi kannaltanne. Saskalla oli hallussaan kirje, joka on osoitettu Timoteus Bergsonille. ”

Turon hengitys alkaa kiihtyä ja Mia rauhoittelee häntä.  Molemmille heille tuli suurena yllätyksenä kirjeen päätyminen poliiseille. Vaikka kirjeen päätyminen poliiseille oli alun perin tarkoituskin, niin Veikon kuulemien juorujen perusteella, sen ei pitänyt olla todennäköistä. Poliisi näyttääkin olevan tehokkaampi kuin mitä he olivat kuvitelleet.

Mia selviää hätkähdyksestä ensimmäisenä. ”Mitä kirjeeseen on kirjoitettu?”
Seisomaan noussut Harri Kallio avaa ensimmäisen kerran suunsa: ”SINÄ olet seuraava, mutta koska? ja allekirjoituksena Nadja. ” 
Naispoliisi katsoo alaistaan vihaisesti ja Kallio ymmärtää puhuneensa ohi suunsa.

Vaikka Mia ja Turo ovat harjoitelleet tätä tilannetta varten, niin poliisien mainitseman varastetun esineen löytyminen häiritsee heitä. He olivat miettineet tätäkin mahdollisuutta, mutta pitivät sitäkin epätodennäköisenä. He olivat päätelleet, että nistinä Saska olisi myynyt kaiken mahdollisen kaman eteenpäin.

”Minkä esineen löysitte tämän kuolleen hallusta?”
Katja Nykänen kaivaa käsilaukustaan hopeisen valokuvakehyksen ja näyttää sitä Turolle ja Mialle. Valokuvakehyksessä on yhä kuva Turosta, Mariasta ja Mathiaksesta istumassa rantakalliolla, nuotion ääressä auringon laskiessa”.

Turo murtuu täysin, kun poliisit näyttävät hänelle valokuvan. Tätä kohtausta hänen ei tarvitse näytellä. Hän ottaa valokuvakehyksen Katjan kädestä ja jää katsomaan sitä kyyneleet silmissä. Hetken päästä Turo laittaa kuvan syliinsä kääntäen pyörätuolin sanaakaan sanomatta kohti makuuhuonetta. Mia yrittää työntää Turoa. ”ÄLÄ, anna minun olla hetki ihan yksin. ”

Mia kääntyy poliisien puoleen kyyneleet poskillaan ja päätään pyörittäen.
”Voimmeko auttaa jotenkin?” kysyy Katja.
” Voisiko Turo saada pitää tuon valokuvan? Se on hänelle tärkeä.”
”Se on kyllä todistusaineistoa, mutta eiköhän se käy. Pyytäisittekö Turoa soittamaan minulle, kun hän jaksaa keskustella hetken. Olemme pahoillamme tästä kaikesta.”
Mia ei vastaa poliiseille vaan kävelee keittiöön, jossa hänen kännykkänsä on. Hän soittaa ennakkoon sovitun suunnitelman mukaan Turon lääkärille ja pyytää tätä tulemaan paikanpäälle.
” Minun pitää nyt mennä Turon luokse. Osaatte varmaankin ulos?”
”Kyllä, jätän käyntikorttini tähän pöydälle. Olisi hienoa, jos Turo voisi soittaa minulle huomenna, vaikka heti aamusta. Pahoittelut tästä.”

Mia astelee makuuhuoneeseen sanomatta enää sanaakaan ja laittaa oven perästään kiinni. Poliisit katsovat hetken toisiaan ja kääntyvät sitten ulos. ”Sehän meni hienosti”, sanoo Harri Kallio. Ei ehkä ollut ihan paras idea näyttää sitä valokuvaa surevalle.”
”En uskonut, että sen näkeminen olisi aiheuttanut noin paljon tunteita, onhan onnettomuudesta jo vuosia”, vastaa Katja.
”Huomaa, että sinulla ei ole perhettä eikä lapsia. Tavalliset ihmiset reagoivat noin, te superihmiset ette sitä aina voi ymmärtää.”
Katja ohittaa Harrin huomautuksen kokonaan. ”Missäköhän se kuva on otettu ja kuka sen on ottanut? Murheellista, että näin kauniiseen paikkaan liittyy niin paljon surua ja murhetta. ”
”Onneksi on pieni rivarikämppä ja paljon asuntolainaa. Ei uhkaa omistavan luokan onnettomuudet. Lähdetääs, pitää ehtiä hakea nuorimmainen tarhasta ja sit on vielä bänditreenitkin.”
”Mitä pukkaako Levottomille Isille taas keikkaa?”
Harri soittaa kolmen muun isän kanssa lastenmusiikkia soittavassa yhtyeessä nimeltä Levottomat Isät. Keikat ovat enemmänkin pakollinen paha kuin tavoite. Niiden ansiosta kaverukset saavat hyvän tekosyyn viettää äijäaikaa. ”Vappuna on Vantaan kaupungilla juhlat lapsille ja sinne on pyydetty meitä soittamaan. Pitää jo harjoitella kun on kerta tulossa kaupungin herratkin kuuntelemaan.”

”Hieno homma. Ok, lähdetään ajamaan takaisin laitokselle.” Katja vilkaisee kartanon ikkunaan ja näkee Mian katselevan heitä. Kun Mia huomaa Katjan katseen, kääntää hän pään kohti autotietä, jotta näyttäisi, että hän odottaa lääkäriä tulevaksi.

Turo on kaivanut pöytälaatikosta radiopuhelimen. ”Kettu kutsuu haukea, kettu kutsuu haukea, kuuntelen.”
Radiopuhelimesta kuuluu hetken päästä vastaus. ”Hauki kuulee.”
”Ehtisitkö tänne, tärkeää.”
”Tulossa, kuitti.”

Veikko saapuu kartanolle hiippaillen takaovesta sisään. Mia huikkaa hänelle makuuhuoneesta. ”Tule tänne.”
 ”Mikäs täällä hätänä?”
”Riina on tulossa käymään, joten meillä ei ole paljon aikaa. Poliisit kävivät. Ei mennyt ihan suunnitelman mukaan. He löysivät Saskan kotoa teidän perhepotretin. Sen, minkä otit rannassanne, ilta-auringossa nuotion äärellä. Se Katja vaikuttaa todella fiksulta. Voisitko Veikko muokata rantaanne sen verran, että ei voi tajuta kuvaa otetuksi teiltä. Ehkä turhaa panikointia, mutta ollaan nyt varovaisia.”

”Ei hätää, minulla on vene talviteloilla siinä kohtaa ja pressukatos veneen päällä. Ei sitä ennen jäiden lähtöä tunnista samaksi paikaksi. Ja voin jättää sen pressukatoksen siihen. Auto on putsattu ja kamat jemmassa, joten siltä osin ei huolta. Mites se kirje?”

”Olettamuksistamme huolimatta, kirje päätyi poliiseille. Poliisi on näköjään fiksumpi kuin arvelimme. He saivat kirjeen haltuunsa, vaikka oletimme sen jäävän baarimikolle, joten meidän pitää tarkentaa strategiaamme. Emme voi enää olettaa pollareiden olevan laiskoja, vaan meidän tulee varautua siihen, että saavat selville kaiken, ihan kaiken.” Summaa Turo, johon Veikko vastaa: ”Pitäisikö päättää operaatio tähän?”
Mia ja Turo vastaavat yhdestä suusta: ”EI”
Samaan aikaan valvontalaitteet hälyttävät merkiksi, että lääkäri Riina on tulossa käymään. Vaikka lääkäriä paikalle ei oikeasti tarvita, niin varmuuden vuoksi hänet halutaan käymään, tutkimaan Turon terveydenvointia. Kaiken tekemisen pitää näyttää siltä, että he eivät valehtele.”
”Nyt ollaan muutama viikko ihan hissukseen, mutta epäilen, että jos haluamme uhkauskirjeen päätyvän Bergsonille, niin meidän pitää antaa se hänelle käteen. ”
”Lekuri on pihassa, joten lähden kämpilleni, Menen huomenna heti aamusta Raijan haudalle, joten älkää turhaan huudelko. Tulen päivällä takaisin, kun reitti on vapaa,” vastaa Veikko.
Turo käpertyy sängynpohjalle odottamaan Riinan tutkimuksia, mutta myös miettimään operaation käänteitä. Kaikki hänen olettamuksensa pohjautuivat asetelmaan, jossa poliisi on juoksutettavissa oleva hölmö.