18. Poliisilaitoksella

Maanantaina aamupäivällä kesäinen sade kastelee Rytkösenniemen pihapiiriä. Kolmikko käy yhdessä läpi tilannetta ennen Turon ja Mian lähtöä Pasilaan. Veikko katselee olohuoneen ikkunasta ulos pohdiskellen tilannetta. Mia viimeistelee meikkiään keittiön saarekkeen äärellä. Turo makoilee sohvalla jalat käsinojalla varpaita heilutellen ja pohdiskellen: ”summa summarum. Eli olemme sitä mieltä, että jos selviämme poliisiasemalla käynnistä kunnialla, niin alamme olemaan selvillä vesillä. Joten tämä käynti pitää hoitaa erityisen tarkasti. Olen varma, että komisario Jokinen on meitä vastassa ja haluaa vielä kerran käydä tilannetta läpi, omaan huolettomaan tyyliinsä.”
Mia laittaa ripsiväriä peiliin tarkasti katsoen ja samalla kommentoiden: ”entäs lääkärimme Riina? Hän tietää paljon, ehkäpä jopa liikaa. Voimmeko varmasti luottaa häneen?”
”Olen pohdiskellut tuota samaa. Mitäs jos minä hoitaisin Riinan?” Yllättää Veikko kommentillaan.
Turo nousee sohvalta ja pörryttää tukkaansa sekaisemmaksi.  ”Veikko perkele. Vai meinaat HOITAA Riinan, no huh. Sopii minulle kyllä, mutta sopiiko Riinalle?”
Mia taas ei hätkähdä Veikon ehdotuksesta mitenkään, vaan jatkaa ripsivärin laittamista.
”Nyt kun tämä operaatio on loppu, en haluaisi jäädä kotiin makoilemaan menneitä murehtien. Raijan kanssa meillä oli mukava elämä. Nautimme kun olimme yhdessä, matkustelimme, retkeilimme, teimme paljon mukavia asioita. Lasta emme koskaan saaneet, mutta emme tehneet siitä ongelmaa. Marian ja Mathiaksen tulo Rytkösenniemeen oli mahtava asia Raijalle. Vaikka hänestä ei koskaan tullut äitiä, niin hänestä tuli mummi Mathiakselle.”
Nyt Miakin keskeyttää meikkaamisen ja keskittyy kuuntelemaan Veikon avautumista.
” Vaikka täytänkin ensi kuussa seitsemänkymmentä, en ajattele itseäni vanhaksi. En ole vielä valmis hautaan. Eihän se ole keneltäkään pois, jos yritän heilastella viehättävän, aikuisen naisen kanssa. Ainakin Korson Pubissa olisi ollut meikäläiselläkin vientiä.” Turo ja Mia naurahtavat viimeiselle kommentille.
”Ihan mahtavaa, ihan mahtavaa! Hienoa, on sovittu, että Veikko HOITAAAA Riinan, mitä se sitten tarkoittaakaan.

Skarppina naisena Mia keskeyttää Veikon ja Turon virnistelyn. ”Meidän pitää nyt lähteä. Laitan Katjalle viestin nyt.” Mia ottaa kännykän pöydältä ja näpyttelee Whatsupiin viestin: ”Lähdetään just ajelee Rytkösenniemeltä. Turo ei tiedä meistä. Sopisiko sinulle, että ei paljastettaisi ihan vielä suhdettamme hänelle?” Mia lisää tekstiin hymiön pyörätuolissa istuvasta miehestä ja kahdesta rakastavasta naisesta sydän heidän välillään.   

Dekkarin kaunotar

Mia ja Turo lähestyvät Volvolla jo Pasilaa, ennen kuin Katjan vastaus kilahtaa Mian kännykkään. Poiketen normaalista, Turo halusi tällä kertaa ajaa. Ihan vain sen takia, että Mia saa rauhassa lähettää viestiä. Ei kuulostaisi uskottavalta, jos Katja saisi viestejä Mialta salassa Turolta, samalla kun hän ajaisi.

”Ihan hyvä. Täälläkään ei kukaan tiedä. Pidetään vaan salassa. Älä suutu mulle, vaikka olen tiukkana sulle tapaamisessa. Se on mun työtäni, jonka haluan tehdä hyvin. ” Katjan viestiä on koristeltu muutamilla sydämillä ja naispoliisin hymiöllä.  

Mia lukee viestin Turolle, joka nostaa oikean käden peukkunsa pystyyn. ”Hyvä, taas askel eteenpäin. Mutta nyt tarkkana.”

”Jeps. Taiteilen draaman ja romantiikan välillä parhaani mukaan..”

Mia ja Turo saapuvat poliisilaitokselle kaksikymmentä minuuttia yli kahdentoista. Turolla on kävelykeppi mukana ja he kävelevät korostetun rauhallisesti.  Aulassa Mia kertoo tiskin takana istuvalle virkailijalle heidän tulevan tapaamaan rikosylikonstaapeli Katja Nykästä. Hetken odottelun jälkeen Harri Kallio tulee noutamaan ja johdattaa heidät yläkertaan, jossa Komisario Jokinen kävelee heitä vastaan. Turoa hieman hymyilyttää poliisien toiminnan ennalta-arvattavuus, ainakin tässä asiassa.    
Jokinen tervehtii herrasmiehenä ensin Miaa ja sen jälkeen Turoa. ”Mukavaa, että pääsitte tulemaan. Sopisiko teille, että sinä Mia menisit Kallion mukaan tunnistamaan esineitä. Minä haluaisin hetken keskustella kahden Turon kanssa. ”
”Sananne on lakini ja tässä tapauksessa kirjallisestikin näin.” Vastaa Turo Jokiselle ja lähtee jo kävelemään eteenpäin.
Harri Kallio avaa heidän vieressään olevan kuulusteluhuoneen oven ja pyytää Miaa astumaan sisälle. ”Odota hetki täällä. Tulemme ihan kohta.” 

Mian sydän pompahtaa kolkon kuulusteluhuoneen oven sulkeutuessa hänen takanaan. Syyllisyyden tunne alkaa nousta pintaan, mutta pian Mia tajuaa sen olevan tarkoituskin. Poliisit odotuttavat kuulusteltavia ihan tarkoituksella, jotta heillä olisi aikaa panikoida ja kypsyä helpommin kuulusteltaviksi.

Nykänen katja

Vajaan kymmenen minuutin päästä kuulusteluhuoneen ovi avautuu ja sisään astuu ensin Katja Nykänen ja hänen perässään Harri Kallio kangaskassia kantaen.  ”Pahoittelut, että jouduit hetken odottamaan.”
”Olen viimeisen vuoden aikana joutunut opettelemaan kärsivällisyyttä, joten yksi vartti ei mitään tee.”
Harri Kallio katsoo kelloaan miettien, että eiväthän he niin kauaa istuskelleet kahvihuoneessa.

”Eilinen päivä oli Turolle todella raskas. Aamupalalla keskustellessamme hän romahti täysin. Muistelu Marian yksinäisestä elämästä vauvan kanssa Suomessa, kun hän samaan aikaan biletti ympäri maailmaa. Marian ja Mathiaksen kuolema ja Marian isän syyllistävät eleet. Kaikki se palautui hänen mieleensä ja sai Turon käpertymään koko päiväksi vuoteeseensa.”

”Sepä harmittavaa kuulla. Me luulimme, että Bergsonin kuolema olisi ollut helpotus. Mutta ihmiset reagoivat asioihin omilla tavoillaan.” Mia ja Katja katsovat toisiaan hetken silmiin sanomatta sanaakaan.

”Illalla Veikko lämmitti rantasaunan ja sai Turon nousemaan vuoteesta. Olivat ainakin kuusi tuntia lauteilla, ennen kuin Turo puolenyön jälkeen palasi sisälle.  Juttelin aamulla Veikon kanssa. Hän kertoi, että Turo pitää oikeutettuna sitä, että joutui Bergsonin ampumaksi. Se on hinta, jonka hän joutui maksamaan Marian ja Mathiaksen heitteillejätöstä.”  Mian poskelle valuu kyyneleen mukana hiukan ripsiväriä, kuten he olivat aamulla tarinaa käsikirjoittaessaan mietiskelleetkin.

Nykänen ja Kallio vaivaantuvat Mian kertomuksesta. Tuo keksitty tarina on sekoittanut poliisien pasmat ja suunniteltu ristikuulustelu jää tekemättä.
Harri Kallio katkaisee naisten hiljaisuuden. ”Tässä olisi näitä Bergsonin kotoa löydettyjä tavaroita, joiden luulemme kuuluneen Turolle.” Kallio tyhjentää samalla kassin sisällön varovasti pöydälle.
”Tuo kullatulla kannella ja kuvioidulla pohjalla varustettu 70-luvun tuhkakuppi on ehdottomasti Turon.  Samoin tuo Viktoriaanisen ajan sormus. Noista rannerenkaista ja tuosta koristellusta lautasesta en osaa sanoa mitään. ” Kommentoi Mia pöydällä olevia esineitä. ”En ole katsonut jokaiseen Rytkösenniemen kaappiin, joten nekin voivat olla sieltä, en tiedä.”
”Ei se mitään. Jo näiden kahden tunnistaminen auttaa varmistamaan Bergsonin syyllisyyttä.”

”Jos vaikka kuvaisin nuo ja näyttäisin kuvia Turolle, kun hän voi paremmin. Turo osaa varmasti sanoa, kuuluvatko ne hänelle.” Sanoo Mia ja ottaa jo kännykkää käsilaukustaan.  Nykänen nyökkää Mialle ja Mia nappaa pari valokuvaa pöydän tavaroista.

”Voinko nyt mennä, vai oliko teillä vielä jotain?” Kysyy Mia.
”Olisi meillä vielä pari kysymystä yöstä, jolloin Turoa ammuttiin”, kommentoi Kallio. Nykänen katsoo Kallioon. ”Sen ehtii myöhemminkin. Kyllä Mia, voit mennä nyt. Valitettavasti emme voi luovuttaa näitä, koska ne ovat todistusaineistoa. Saatte ne myöhemmin.”

”Ymmärrän. Kauankohan Turolla vielä kestää?”, kysyy Mia noustessaan seisomaan.  
Katja lähtee kertomaan Jokiselle, että he ovat valmiita. Hän ei halua jäädä Mian kanssa kahden, koska tilanteesta tulisi varmasti vaivaannuttava molemmille.

Harri Kalliota harmittaa ristikuulustelun peruuntuminen, joten heidän jäätyään kahden hän aloittaa. ”Meitä hieman kummastuttaa se, että Turo ei muista ampumisesta mitään.”
”Turoa itseäänkin häiritsee se. Hän heräilee öisin painajaisiin, nykyään kylläkin enää harvemmin. Lääkäri on sitä mieltä, että Turo ei uskalla muistaa tapahtumia. Hän ei ole antanut itselleen anteeksi sitä, mitä hänen vaimolleen ja pojalleen tapahtui. Turo on aina ollut sitä mieltä, että hän on ainut, joka ansaitsisi kuolla. Se on vaikea asia.”
”Voisiko olla, että Turo muistaa, mutta ei vain halua sitä kertoa muille?”
”Ainahan se on mahdollista, mutta en usko. Turo on sataprosenttisen täydellisesti Vain Yksi Elämä-konseptin takana. Hän on joutunut laittamaan itseään ihan super-paljon likoon, jotta pystyy auttamaan muita. Ja muiden auttaminen taas auttaa häntä itseään.”
Katja keskeyttää Kallion kuulustelun ja kertoo Turon tulevan juuri.

Turon ja Mian kävellessä autolle Mia yrittää aloittaa keskustelun, mutta Turo pyytää odottamaan. ”Puhutaan vasta, kun ollaan ihan varmasti näkymättömissä. ”  
”Eikun sitä just. Vois pikku teatterin vetäistä. Mulla olisi kuvia varastetuista koruista. Voisit tunnistaa ne.”
”Ok, näytä.” Mia avaa kännykästä kuvat esille ja ojentaa kännykän Turolle.
Turo tunnistaa kuvan sormuksen. Marian mummo oli antanut sen Marialle kuolinvuoteellaan, toivoen sen tuovan onnea hänelle ja seuraaville sukupolville. Turon ei tarvitse näytellä mitään, vaan sormuksen näkeminen meinaa luhistaa hänet. Hän nojaa pää Volvoa vasten ja hakkaa kyyneleet silmissä sivuikkunaa.
Volvon elektroniikka tunnistaa, että omistaja tuli autolle ja auto avaa ovet automaattisesti. Se hätkäyttää Turon ja hän astuu hämmentyneenä autoon apumiehen paikalle.
Mia jää seisomaan paikoilleen, eikä oikein ymmärrä näkemäänsä. Hänellä menee hetki tajuta, että Turon reaktio onkin ihan aito, joten hän istuu kuskin paikalle ja lähtee ajamaan rauhallisesti kohti Rytkösenniemeä. Hänen tekisi mieli vilkaista poliisiaseman suuntaan, näkikö kukaan tapahtunutta, mutta malttaa olla pilaamatta näytöstä.

He ajavat Tuusulan moottoritietä Tammistoon saakka, ennen kuin Mia rikkoo hiljaisuuden. ”Miten meni komisarion kanssa keskustelut.”
Turo miettii hetken ennen kuin vastaa. ”En ole ihan varma. Jokinen yritti saada minut puhumaan ohi suuni. Hänen näytelmänsä meni kutakuinkin näin: poliisi kyllä tietää, että me olemme iskujen takana. Mutta koska kohteena oli ilkeitä kriminaaleja, niin poliisi ummistaa silmänsä. He hyväksyvät tämän puhdistuksen, koska lain voimalla näitä paskoja ei saatu kadulta siivottua.”
Volvon vauhti hidastuu, kun Mia kuuntelee jännittäen kuvausta.
”Tuon farssin avulla Jokinen yritti saada minut tunnistamaan tekomme. Hienosti oli esitykseen laitettu koukkuja, joihin oisi voinut tarttua. Pieniä epätotuuksia, jotka oli viritetty ansoiksi minulle.”
”Minkälaisia?”
”Että Rytkösenniemen ryöstäjiä oli ollut kolme ja että Nadja olisikin Liettualainen sekä pari muuta.”
”Ahaa, oukei. Eli ollaan epäiltyjä. Tai ainakin oltiin vielä ennen vierailua?”
”En tiedä, miten Jokinen luki mikroilmeitäni, mutta uskoisin että sain vakuutettua hänet. Tai voihan olla, että meidän tuomitseminen ei ole hänen korkein prioriteettinsa? Mistä sen tietää?”
He saapuvat Hyrylän liikenneympyrään. Turo katselee Burger Kingin pihalle, jossa nuorisoa seisoskelee mopoautojen vierellä ja pyytää pysäyttämään auton tien viereen onnettomuuspaikan kohdalle.
Turo nousee autosta ja kuvittelee mielessään tapahtuneen.

Sen kuinka vastamäen päältä tulee hurjaa vauhtia kaksi moottoripyörää. Moottoripyörien perässä kaahaa Bergson mustalla Challengerilla yrittäen ohittaa ne. Maria kääntää Porchen tien laitaan. Mutta hieman ennen heitä Challenger lähtee heittelehtimään. Bergson ei paina jarrua, vaan pyrkii korjaamaan tilanteen kaasua painamalla. Mutta muskeliauto lähtee käsistä ja törmää täydellä vauhdilla Porscheen. Turo näkee silmissään Marian ja Mathiaksen kauhunhetken, kun kirkkaat valot iskevät heidät kuoliaaksi.

Mathias & Maria

Turo pyyhkii kyyneleet silmistään takinhihaansa välittämättä sen kastumisesta. ”Suru ja tuska ei helpottanut, vaikka Timotheus Bergson makaa kuolleena haudassa. Tai siis ne muutamat ruumiinosat, jotka poliisit saivat kerättyä räjähdyksen jäljiltä.”
Mia kuuntelee hiljaa Turon mietteitä. Poliisiauto hiljentää heidän kohdalleen ja kuljettajan vieressä istuva konstaapeli avaa ikkunan. ”Onkos täällä kaikki ok?”
”Kyllä, jatkamme ihan juuri matkaa.”
Poliisi tunnistaa Turon ja tajuaa pysähdyksen syyn. ”Olkaa ihan vaan kaikessa rauhassa. Jaksamista.”

Poliisien lähdettyä Turo astuu sisälle autoon. ”Rytkösenniemeen, kiitos!”
”Kerroin Jokiselle, että olemme lähdössä lääkärin määräämänä lomalle. Pidän vielä yhden Vain Yksi Elämä webinaarin ja sen jälkeen olemme kuukauden poissa kaikesta.”
”Mitenkä Komisario suhtautui ilmoitukseen?”
”Hyvin. Kerroin, että Riina, sinä ja Veikko lähdette mukaan. Veikolla on 70 -vuotissyntymäpäivät ja hänellekin tekee hyvää rentoutua ja lopettaa vaimon kuoleman murehtiminen.”