3. Pietarsaaressa

”Ja lopuksi vielä hieman kertausta kotiin viemisiksi. Muistakaa, että meillä on vain yksi elämä. Ole rohkea ja toteuta unelmasi. Jos et ole tyytyväinen nykyiseen, niin lähde tekemään töitä tilanteen korjaamiseen. Se EI ole helppoa. Muutos vaatii paljon työtä. Seuraavan kerran kun televisiosta tulee joku Muodonmuutos hetkessä tai Keittiöremontti päivässä -ohjelma, niin SULJE televisio. Nuo ohjelmat ovat epärealistisia ja saavat sinut voimattomaksi. Kuten aikaisemmin kerroin, onnellisuus rakennetaan useasta palasesta. Mieti, miten olisit oikeasti onnellinen. Sen jälkeen suunnittele, mitkä askeleet sinun pitää ottaa, jotta etenet kohti onnea. Vähitellen ja paljon työtä tehden, mutta koko ajan eteenpäin. Ja kun saat onnistumisia, niin ne tuovat lisää onnistumisia. ”

Täysi auditorio kuuntelee tarkasti Turon esitystä. Hän on vanginnut yleisön, joka on tullut kuuntelemaan Turon tarinan ja oppeja, kuinka elää onnellisempaa elämää.  

”Ja sitten vielä tärkein asia. Viha, kauna, kateus ja syyllisyys tekevät sinut väsyneeksi. Luovu niistä. Tiedän, että anteeksiantaminen muille ja itselle on vaikeaa. Sen tiedän omasta kokemuksesta varsin hyvin. Mutta kun päästät niistä irti, voit alkaa rakentamaan tietä onnellisuuteen. Ole rohkea!”

Yleisö taputtaa Turolle ja osa kuulijoista nousee seisomaankin. Turo nautiskelee suosiosta ja pyytää vielä hetkeksi hiljaisuutta. Samalla Turon assistentti Mia käy tuomassa Turolle lapun, jossa lukee teksti:

kolmannen rivin keskellä ruskeaan bleiseriin pukeutunut tummatukkainen nainen (Kirsti) ja kakkosrivin oikealla laidalla oleva espanjalainen mies (Manuel). Kirsti opiskelee ja rakastaa Espanjaa. Manuel on rehti mies, jonka suomalainen vaimo jätti 8 vuotta sitten.  Lapun loppuun on piirretty sydän. 

”Oli mukavaa nähdä teidät kaikki täällä Pietarsaaren Schaumansalissa. Tehdäänpä vielä yksi ihan käytännön harjoitus. Hei sinä kolmosrivillä istuva ruskeatukkainen, ruskeapaitainen nainen, mikä sinun nimesi on? ”

Vain Yksi Elämä

Kolmosrivin nainen valahtaa ihan punaiseksi ja vastaa ihan hiljaa ”ai minäkö? Kirsti.” 

”Ai Kirsti, mukava tutustua sinuun. Huomasin puhuessani, että aina välillä vilkuilit vasemmalle alempana istuvaa herrasmiestä, onko hän sinusta kiinnostava?”

Kirsti valahtaa vieläkin punaisemmaksi, eikä osaa sanoa mitään. Turo kävelee espanjalaisen luokse ja kysyy hänenkin nimeään. 

”Minä olen Manuel”, vastaa hän kuuluvasti espanjalaisella ylpeydellä.

”Hei Manuel, hauska tutustua myös sinuun. Rohkenisiko sinulta kysyä, oletko tällä hetkellä parisuhteessa?”

Espanjalainen kokki

”Kyllä tai siis en seurustele tällä hetkellä. Vaimo jätti 7 vuotta sitten ja siitä asti olen ollut yksin. Minulla on hyvä työ Hotelli Seurahuoneella ja 13 vuotias tytär.  Sen takia jäin Suomeen.”

”Kiinnostaisiko sinua Manuel tavata viehättävä nainen nimeltään Kirsti?  Keskustella hänen kanssaan hetki viinilasin äärellä ja tutkia voisitteko ystävystyä?” 

Manuel nousee seisomaan ja katsoo Kirstiin, joka hänkin nousee seisomaan. ”Kyllä, erittäin mielelläni, jos se vain sopii Kirstille?”  

Punastunut Kirsti nyökkää ja vastaa espanjaksi ” Si gracias muy feliz”. Hän pyytää vierustoveriaan antamaan hieman tilaa, jotta pääsee puikkelehtimaan auditorion penkkirivistössä Manuelin luokse. Manuel siirtyy kolmannen rivin päähän vastaanottamaan Kirstiä, joka hymyilee ihastuneena samalla kun muut kuulijat antavat hänelle tilaa. Kun Kirsti pääsee Manuelin luokse he halaavat ja auditorio nousee seisomaan ja taputtamaan. Assistentti Mia tulee toisiaan katselevan parin luokse eväskoria kantaen. Hän pyytää heitä seuraamaan häntä ulos. On kaunis elokuinen perjantai-iltapäivä. Eväskorissa on viltti, viiniä ja espanjalaisia herkkuja. Mia ohjaa Manuelin ja Kirstin puiston nurmikolle kohtaan, josta kaikki seminaarista poistuvat tulevat näkemään heidät. ”Tässä teille hieman viiniä ja herkkuja. Manuel, sinä varmaankin voit ottaa ohjat tästä eteenpäin.” Manuel vastaa: ”Kyllä, ehdottomasti. Muchas gracias por tu maravillosa doncella.” 

”Kiitos teille kaikille ihanille ihmisille, jotka osallistuitte tähän Vain yksi elämä –seminaariinKaikki tapahtumamme ja julkaisumme löytyvät nettisivultamme vainyksielama.fi. Voitte myös kysyä ja kommentoida sivuilla, olettehan aktiivisia. Jännittävää ja elämisen arvoista matkaa loppuelämäksenne, kiitos.” Turo saa raikuvat taputukset, osa kuuntelijoista nousee seisomaankin. Turo ottaa katsekontaktia taputtajiin ja hymyilee heille. 

Mia saattanut Kirstin ja Manuelin treffeille ja palaa auditorioon, josta yleisö on hiljalleen poistumassa. Turon luona on joukko ihmisiä, etupäässä naisia, jotka haluavat kertoa kuinka ihana seminaari oli. Sovitusti Mia pelastaa Turon ilmoittamalla, että heillä on kiire seuraavaan tilaisuuteen. Toisen huomautuksen jälkeen fanit alkavat luovuttamaan ja päästävät Turon lähtemään. 

Vain Yksi Elämä

”Tuli muutos suunnitelmaan. Jyväskylästä tuli ilmoitus, että tilaisuus on peruttu. Toinen pääpuhuja, professori Alf Rehn on sairastunut ja he haluavat siirtää tilaisuutta tuonnemmaksi.”

Turo hymyilee Mialle ja toteaa:”no sittenhän saadaan vapaa viikonloppu. Kerätään tavarat ja lähdetään ajelemaan.”

Huolehtivalla Mialla on kuitenkin toinen suunnitelma: ”Ei lähdetä. Olen varannut sinulle lennon Helsinkiin. Kun lähdemme nyt heti lentokentälle, niin ehdit kahdeksan koneeseen. Minä ajan autosi Rytkösenniemeen. Olet ansainnut helpomman matkustuksen kotiin. Länsirannikon kiertue on ollut sinulle sen verran rankka.” 

Turo ottaa Mian kainaloon ja he lähtevät kohti autoa. ”Olisinhan minä voinut ottaa taksinkin kentälle, niin olisit päässyt saman tien ajamaan.” 

”Ei tästä ole vaivaa, ei minulla ole mihinkään kiire. Mielelläni vien sinut, ehdimme hetken jutella.  Ja on ihan mukavaa pitkästä aikaa ajella yksin ja huudattaa Volvon stereoita täysillä.”

Lento Pietarsaaresta Helsinkiin

Pietarsaaren lentokenttä

Pietarsaaren lentokenttä on pieni ja hiljainen. Kahdeksan kone on ainoa kone, joka lähtee kentältä nyt.  Turo saapuu kentälle viime tipassa, mutta se ei ole ongelma. Turvatarkastuksessa ei ole ketään, joten sen läpi pääsee nopeasti. Turo näyttää kännykästä lipun ja kävelee koneeseen viimeisenä matkustajana. 

Koneen ovella on vastassa tuttu lentoemäntä Pauliina, joka vastaanottaa Turon lämpimästi. ”Hei Turo, mukava saada sinut taas kyytiimme”. Turo astelee lähelle Pauliinaa ja sipaisee hänen kättään vastatessaan. ”Hei Pauliina, mukava nähdä taas. Onko Pettersson puikoissa?” 
”Kyllä, Jarno vie meidät turvallisesti kotiin. Missä istut?”
” Näköjään paikalla 12A. ”  
”No sinullapa kävi sitten tuuri.”
”Kuinka niin?”
”Näet sitten”. 

Pauliina muiskauttaa Suukon Turon poskelle ja ohjaa hänet sisälle salaperäisesti hymyillen. 

Hiljaisella reitillä on käytössä pienempi kone, jossa on vain neljä paikkaa rinnakkain, kaksi molemmilla puolilla käytävää. Rivillä 12, molemmilla käytäväpaikoilla istuu iloisesti keskustelevat keski-ikäiset naiset. Vaalea, silmälasipäinen ja kikkaratukkainen nainen tunnistaa Turon hänen saapuessaan. ”Hei Teija, katso kukas tuossa on. Itse Turo, vautsi!”
” Anteeksi, mutta minulla olisi tuo ikkunapaikka”, ilmoittaa Turo.

Dekkarin puumat

Teijakin herää tilanteeseen; ”No, mutta hei Turo. Olimme kuuntelemassa sinua talvella Lohtajalla reserviupseerien tilaisuudessa. Otapa sinä Kikka se ikkunapaikka, niin saadaan tämä uros meidän molempien haastateltavaksi.” Teija läpsäyttää kädellään Kikan mustia nahkahousuja tehostaakseen sanomaansa. 

Kikka siirtyy ikkunapaikalle ja taputtaa viereistä istuinta. ”Rohkeasti siihen vaan istumaan. Sinähän se meidät tänne matkalle usutit, niin tules nyt antaa viime hetken neuvot matkalle, hihihii.” 

Turo istuu alas ja katsahtaa molempiin naisiin. ”Siis Teija ja Kikka, mukava tutustua. Taidankin muistaa teidät, hmm. Sinulla Teija oli valkoinen nätti paita, jossa punaisia kukkia. Vieressäsi istui sellainen myhäilevä, vaivautunut eversti virkapuku päällään. Samanlainen vaalea takkutukka kuin seitsemällä veljeksellä. Ja Kikka istui vieressäsi, ilman miesseuraa. Kikatteli ja kuiskutteli kanssasi. Sitä ei voinut olla huomaamatta. Sinulla Kikka oli valkoinen, hieman läpikuultava kauluspaita.”

”No mutta hitsi, ei voi olla totta. Sä muistat meidät. Joo eversti oli meillä kuskina. Hävis mun äijän kanssa vedon ja joutui mukaan. Teijan mies Paavokin on siis eversti. Ja mun mies Kimmo on majuri. ”

”Onneks Paavo sai sen ylennyksen everstiksi. Se piruilu everstiluutnantista alkoi jo tympäsemään mua.” 

”Mikä piruilu?” kysyy Turo

”Everstiluutnantti on paskin virka armeijassa. Silloin ei ole enää nuori uljas upseeri, etkä arvostettu charmikas eversti. No mut nyt ei kyllä tuhlata aikaa solttuihin. Kotiakkos sitä ollaan matkalla?”

Turo arvaa, että tällä lennolla on ihan turha uneksiakaan unista. No mutta hän on jo tottunut siihen, että vierustoverit haluavat haastatella häntä matkalla. ” Kotiinpäin. Huominen esiintyminen Jyväskylässä peruuntui ja tuli yllättäen vapaa viikonloppu. Minnekäs rouvat ovat matkalla?”

Kikka ehtii vastata ensimmäisenä ”IBIZALLE, jee! Täytettiin molemmat 30 vuotta (siis 50) mut, joo henkisesti 30 vuotta ja päätettiin, et kapparit antaa meille lahjaks lomamatkan. Ne luuli, että ostivat meille lahjaksi tutustumisreissun ranskalaisiin linnoihin. Mutta jostain kumman syystä, hihii, se matka ”peruuntui” ja jouduttiin ottaa äkkilähtö AINOAAN paikkaan, mikä jäljellä. Eli Ibizalle. Sattui kivasti olemaan ainoastaan rankimpaan bailauspaikkaan lomia vapaana.” Kikka pörröttää kiharia hiuksiaan ja Teija tekee käsillään diskomaisia tanssiliikkeitä. 

”Mitenkäs minä teidät olen tuolle matkalle usuttanut?” kysyy Turo, vaikka vastauksen jo arvaakin.

Kikka matkii Turon mahtipontista esiintymistä: ” Muistakaa, että meillä on vain yksi elämä. Ole rohkea ja toteuta unelmasi. Jos et ole tyytyväinen nykyiseen, niin lähde tekemään töitä tilanteen korjaamiseen.”  

Johon Teija jatkaa; ”joten siitä saatiin hyvä tekosyy lähteä hieman virkistäytymään. Kapiaisilla ei ollut mitään vastaansanomista, kun muijat kertoivat lähtevänsä pelastamaan meidän avioliittoja pikku huvittelulla ranskan linnoihin tutustumalla. Mut sitten harmittavasti tuli ”sekaannus” ja linnat vaihtui bailandoksi.”

”No mutta mukavaa, että pystyin olemaan avuksi. Haluaisitteko vielä jotain vinkkejä matkalle, vai onko suunnitelma jo ihan selkeän hiprakkainen?”

Kikka ehtii vastaamaan ensin; ”eiköhän me osata hoitaa tämä keikka ihan omin avuin, ja niitähän meillä riittää, hihihii. Hitto kun näillä lyhyillä lennoilla ei tarjoilla mitään, siis alkoholipitoista, mieli jo tekisi kuohuvaa.”

Turo nousee ylös ja kävelee koneen perälle. Hän tulee hetken päästä takaisin istumaan. ”Valitettavasti arvon leidien pitää odottaa kuohuvaa siihen saakka, että päästään yläilmoihin, eivät voi nousun aikana tarjoilla.”

”Ihanaa, olet Turo sankari,” kehuu Teija samalla kun Kikka muiskauttaa pusun Turon poskelle. 

”Hej, tässä puhuu kapteeninne Jarno Petterson. Pääsemme ihan kohta lähtemään, aikataulun mukaisesti kohti Helsinkiä. Lentoaikamme on tunti ja 10 minuuttia, joten laskeudumme aikataulun mukaisesti kello 21:10. Helsinkiin laskeutuessa voimme nauttia kesäisestä auringonlaskusta, lämpötila mukavasti 18 astetta.
Kära passagerare…”

Lentokone rullaa kiitoradalle ja kiihdyttää vauhdin noustakseen ilmaan. Teija nappaa Turon käden ja vie sen syliinsä. ”Pidä musta kiinni, mua pelottaa aina nää nousut. ” Turo ymmärtää, että ilmassa on muutakin kuin jännitystä, mutta lähtee leikkiin mukaan.”

Finnairin lennolla

Kone nousee ilmaan ja turvavöiden merkkivalo sammuu. Saman tien lentoemäntä saapuu paikalle kolmen lasin ja pienen kuohuviinipullon kanssa. ”Hei Turo, täälläkös ne synttäreitä juhlivat kaksoistytöt sitten ovat, onpa mukavaa, että viitsit huolehtia matkustajiemme mukavuudesta. Tässä teille hieman kuplivaa juhlapäivän kunniaksi.” Hämmentyneet naiset avaavat pöydät ja katsovat suu auki, kun lentoemäntä kaataa kuohuvat lasiin. ”Noin, hyvää syntymäpäivää, mukavaa matkaa.”

”No mutta tämäpä oli mukava yllätys” sanoo Kikka ja tökkää Turoa kylkeen. Teija muiskauttaa suukon Turon poskelle ja nappaa lasin ”zin zin ja hölkyn kölkyt, tytöt lähti nyt lomalle, aah!” 

Seurue skoolaa ja muut matkustajat katsovat ihmeissään heidän touhuamistaan. Turo huomaa, että koneessa takana istuu juorulehden toimittaja Laura, joka mielellään julkaisee pikkutuhmia juttuja mistä tahansa aiheesta, jos vain saa pienenkin aiheen. Jottei rouvien naamat joudu juorulehden kanteen, niin Turo päättää hiukan rahoittaa tunnelmaa. 

”Ihan hienoa, että saitte tilaisuudestani tekosyyn lähteä bailauslomalle, mutta mitäs muuten piditte seminaaristani?”

Kikka ehtii vastaamaan ensin: ”Olihan sitä höpötystä ihan kiva kuunnella, pysyttiin hereillä. On sinulla aika rankka menneisyys. Et paljoa kaunistellut sanoessasi suoraan, että aikaisemmassa elämässäsi huorailit ympäri maailmaa, samalla kun saksalainen vaimosi odotti yksin kotona poikasi kanssa. Kuinkas tosissaan paasaamiesi asioiden takana oikein olet? Uskallatko itse elää vai opetatko vain muita?” 

”Kyllä minun ideanani on kertoa tarinaani sen takia, että muut eivät tekisi samaa virhettä kuin minä tein. Se aika maailmalla saattoi olla hienoa tai sitten ei. En oikein muista siitä mitään. Mutta olen tosissani, uskon ihan täysin siihen mitä teille kerroin. En saa koskaan anteeksi sitä, että tuhosin vaimoni elämän. Syy siihen, että he olivat ajamassa kahdestaan pimeässä kotiin, kun rattijuoppo ajoi heidän päälleen, oli minun. Olisin ihan hyvin voinut palata kotiin jo aikaisemmin, mutta kun minut oli kuqtsuttu suihkupiiriseuran juhliin, niin päätin jäädä. Kuten olin tehnyt monesti aikaisemminkin.
Kokeilin tapahtuneen jälkeen löytää anteeksiantoa murjottamalla viinapullon ääressä, pimeässä huoneessa vuoden. Olen tuhlannut suuren osan elämästäni kännissä, joko juhlien tai murjottaen. Ja siinä ei ole järjen häivääkään. Nyt sitten kai olisi luonnollista, että minun pitäisi olla absolutisti tai uskossa, koska olen ”nähnyt valon.”
Mutta en ole koskaan uskonut niihin kumpaankaan, enkä usko vieläkään.  Uskon luonnolliseen, suomalaiseen elämään, jossa ihmiset huomioivat toisensa.” 

”Olen jopa antanut anteeksi sille rattijuopolle, joka tappoi perheeni. Mutta oikeasti olin tuhonnut itse perheeni onnen jo ennen häntä. Otin selvää tämän rattijuopon, Timoteus Bergsonin menneisyydestä. Hän on rikkaan perheen heitteille jätetty nuorin poika. Vanhemmat eivät paljoa välittäneet hänestä ja hän sai mennä ja tulla miten halusi. Hulttio hänestä taisi tulla kostoksi vanhemmille. Ilman rakastavaa vaimoani omasta pojastani olisi kasvanut samanlainen. Mutta tuo kaikki tapahtunut on valtavan kallis hinta siitä, että minä olin tyhmä ja irstailin maailmalla. ”

Teija ja Kikka pyyhkivät kyyneliä poskilta ja tuijottavat Turoa hiljaa. ”No mutta, teiltähän meinaa unohtua juomat juomatta, hörpätkääs ne nyt.”

Rouvat ottavat pikku hörpyt ja laittavat lasit takaisin pöydälle. Turo ymmärtää, että hänen odotetaan jatkavan tarinaa. 

Onnellinen perhe

” Vaimoni Maria oli saksalainen. Hän muutti Suomeen, kun menimme naimisiin ja hän tuli raskaaksi. Vaimollani Marialla ei ollut Suomessa oikein ketään tuttuja. Kun poikamme syntyi, niin naapurimme Veikko ja Raija olivat hänen tukenaan usein. Raija puhuu saksaa mielellään ja näin heidän oli helppo kommunikoida. Raija houkutteli Marian laulamaan naiskuoroonkin. Lauluiltoina Veikko hoiteli poikaamme Mathiasta. Veikko ja Raija pitivät Mariasta hyvää huolta. Ilman heidän lämpöään ja huolenpitoaan Maria olisi varmaankin jättänyt minut jo ennen Matiaksen syntymää. 

Turvavyön merkkivalo syttyy palaamaan ja kapteeni kuuluttaa laskeutumisen alkaneen. Lentoemäntä tulee seurueen luo tarjottimen kanssa hakemaan laseja. Turo juo lasinsa tyhjäksi. Kikka ja Teija tekevät samoin. Takana istuva, kertomuksen kuunnellut vanhempi mieskin juo kahvikuppinsa tyhjäksi ja kuivaa silmänsä. 

”Satuin nuorena perustamaan menestyvän yrityksen, jonka tuottojen ansiosta minulla on ollut mahdollisuus olla tekemättä töitä. En tee tätä saarnamiehenä kulkemista rahan takia. Tavoitteenani on, että ihmiset eläisivät tätä ainoaa elämää, joka heillä on. Ja huomioisivat itsensä ja lähimmäisensä niin, että elämä olisi ihanaa, elämisen arvoista. Sen takia voin hyvällä omatunnolla todeta, että ihan oikeasti uskon siihen mitä teille kerroin.”

Lentokone laskeutuu kiitoradalle Teija ei muista edes pelätä laskeutumista, koska hän on niin lumoutunut Turon tarinasta. Takana oleva mies laittaa kätensä Turon olkapäälle, mutta ei sano mitään. 

Turo pyytää rouvia odottamaan hetken, että takana tulevat pääsevät ohi. Kun he ovat menneet Turo nousee seisomaan ja auttaa ylähyllyltä rouvien takit heille. ”Tuossa meni juorulehden toimittaja, joka varmasti odottaa teidän kävelevän kainalossani ulos koneesta. Siitä saisi hyvän etusivun jutun. Joten ehdotan, että poistutte koneesta ensin ja minä tulen hetken päästä perässänne. ” Turon kertoma on totta, mutta hän haluaa myös jo päästä eroon rouvista ilman dramatiikkaa. Teija ja Kikka halaavat vuorotellen häntä ja moiskauttavat pusut poskelle. Kun he poistuvat, niin Turon takaa kuuluu lentoemännän kommentti: ”Olet sinä Turo aikamoinen. Kaikki olivat ympärilläsi hiljaa ja yrittivät imeä jokaisen sanan tarinastasi. Nyt on monella kotona kerrottavaa.”

”Kiitos Pauliina kuohuvista, teit kaksi asiakastanne onnelliseksi, taas kerran. Jään sinulle velkaa, taas kerran.” 

”No mä keksin jotain, kuinka voit sen korvata. Lähdehän nyt siitä, niin pääsen täältä kotia.”