7. Joulun Paljastukset

Joulu Veikko

Jouluna Turo voi jo paremmin. Turo ja Mia pyytävät Veikon heidän kanssaan viettämään joulua. Riina käy päivällä ja muistuttaa, että Turon ei ole hyvä kipulääkkeiden kanssa juoda alkoholia. Mia lupaa pitää huolta siitä. Hyrylän Citymarketin auto käy tuomassa Mian tilaamat jouluruuat. Veikko saapuu juuri sopivasti paikalle kantamaan toimituksen sisälle. Hänen hiuksensa ovat hieman jäätyneet, koska hän on juuri tullut joulusaunasta.
” Hou hou, onkos täällä kilttejä lapsukaisia?” leikittelee Veikko tullessaan. ”Rauhaisaa joulua ja kiitos kutsusta”, hän sanoo halatessaan Miaa. Mia ja Veikko kantavat ensimmäiset ruokalaatikot keittiön pöydälle. Veikko sanoo hakevansa loput, joten Mia alkaa purkamaan jääkaappiin kylmätuotteita.
”No johan on ollut valtava sika. Tämä paistettu kinkku painaa vajaat 13 kiloa. Kuinkas paljon vieraita tänne on oikein tulossa?”

”Ohhoh. Turo sanoi kauppiaalle, että saa paistaa meille kaupan parhaan kinkun. Näköjään paistoi myös isoimman. Ei meitä muita ole tulossa. Vietetään rauhaisaa joulua kolmistaan. Mitenkäs Raija?”

”Mitenkäs hän, eipä oikein mitenkään. Ei ole käännöstä parempaan, mutta ei onneksi huonompaankaan. Mites Turo, liittyykö seuraamme kohta? ”

”Turo halusi olla hetken rauhassa. Epäilen, että varmistelee meille jotain yllätystä. Supatteli Riinan kanssa jotain salaperäistä päivällä. Joulu tulee nyt oikeaan aikaan, Turo on jopa hymyillyt muutaman kerran tällä viikolla. Keittäisitkö meille sitä hyvää glögiäsi? Kaikki ainekset pitäisi olla tuossa laatikossa. ”

”Keitän toki. Resepti ei kylläkään ole alun perin minun vaan Marian isän. Maria opetti sen minulle ensimmäisenä joulunaan tässä talossa. ” Tunnelma latistuu surulliseksi, kun molempien mieleen tulee onnettomuudet, mutta Turo katkaisee hiljaisuuden sisääntulollaan. Vaikka Turo istuu pyörätuolissa, on hän pukeutunut täydelliseen joulupukin pukuun. ”Hou hou hou. Merry Christmas hou hou hou. Voisiko pikku Veikko tulla auttamaan pukkia lahjasäkin kanssa, kun se on niin painava?”

Mia ja Veikko nauravat vedet silmissä Turon ilakoinnille. Syksy oli kamppailua elämästä ja alkutalvi hidasta toipumista. Naurunaiheet ovat olleet harvassa ja Turoa vaivannut alakuloisuus on tehnyt toipumisajasta raskaan. Pitkä arpi hänen poskessaan muistuttaa tapahtuneesta, joka kerta peiliin katsoessa. Pukeutuminen joulupukiksi on ollut Turolle varmasti kivulias urakka. Se ja salaa hankitut lahjat yllättävät Mian ja Veikon täysin.

”Tokihan sitä nyt pukkia autetaan. Mutta joululaulujen lurautukset saa hoitaa Mia.” Mia tiputtaa kahvipaketin kädestään pöydälle ja juoksee halaamaan Turoa. ”Ihanaa joulua!”

”Eikös lahjat jaeta vasta ruokailun jälkeen? Laitan tämän pukin säkin tuonne joulukuusen viereen”, sanoo perinteistä kiinni pitävä Veikko.

Turo ottaa pukin parran ja hatun pois päästään. ”Eiköhän sitten laiteta pöytä koreaksi. Laittaisitko Veikko hieman tulia palamaan pihalle?” Turo itse rullaa pyörätuolilla takan ääreen ja lisää sinne muutamia kauniita koivuhalkoja.

————

Turo katselee joulupöytää. ”No niin, puuttuuko vielä jotain vai onko tässä kaikki?” Mia sytyttää kynttelikköön tulen. ”Sillipurkki vielä ja siihen haarukka, sit pitäis olla kaikki. Leikkaisitko Veikko kinkun?”

Veikko ottaa veitsen ja ison haarukan ja leikkaa siivuja kinkusta. Turo kaataa kristallilaseihin valko- ja punaviiniä sekä jakaa puolen litran oluen omaan ja Veikon lasiin. Mia ottaa kaapista kaikille vesilasit.
”Taisin luvata Riinalle, että et Turo ota alkoholia lääkkeiden kanssa. ” Turo maistaa punaviiniä. ”Ei haittaa, otin vain puolikkaan Buranan ja jätin vahvemmat tältä illalta ottamatta. Otahan Mia rennosti. Olet huolehtinut minusta kohta puoli vuotta. Olet ollut täällä joka päivä passaamassa. Nyt vietetään joulua ja nautitaan. Käydäänpä nyt pöytään ja nostetaan malja joululle.” Pöytäseurue nostaa laseja. ”Hyvää joulua.”

Mia ottaa Turon lautasen ja laittaa siihen nätisti kaloja ja rosollia. Hän voitelee Turolle ruisleivän. Sen jälkeen ottaa samanlaisen annoksen itselleen. Veikko maistelee valkoviiniä ja odottaa vuoroaan.”     

Turo ottaa haarukalla viimeisen sillipalasen suuhunsa ja ottaa kulauksen oluesta päälle. ”Soittiko se juoruakka taas tänäänkin Mia, vai kenen kanssa väittelit puhelimessa?”

”Jeps, Seiskan Laura soitti taas. Ehdotti, että olisi tullut kuvaajan kanssa joulupäivänä käymään. Tekisivät kansisivun jutun joulunvietostasi. En tietenkään suostunut. Lisäksi uteli taas, mikä sinun kuntosi on. Olet kuulemma epäreilu, kun et suostu paljastamaan mitään.”

”Hän luulee, että omistaa yksinoikeuden minuun, ihan vain sen takia, että sattui olemaan samalla lennolla kanssani. Onkohan Teijan ja Kikan puolisot jo leppyneet. Varmasti inhottavaa nähdä vaimo juorulehden etusivulla kilistelemässä julkkiksen kanssa. Taisi samalla paljastua tyttöjen juoni viikosta bilesaarella.”

Veikkokin on saanut lautasen tyhjäksi. ”Voisitko Turo kertoa, mitä sinulla on mielessäsi. Miksi et kerro poliiseille, kuka sinua ampui. Ja miksi tämä salaaminen sinun kunnostasi. Tiedän, että sinulla on suunnitelma, voisitko jo kertoa, mikä se on?”

Mia nousee seisomaan, kerää kaikkien lautaset ja vie ne tiskialtaaseen. Hän laittaa puhtaat lautaset Veikolle ja itselleen ja alkaa sen jälkeen täyttämään Turon lautasta kinkuilla ja laatikoilla. Mia asettelee syötävät rauhallisesti ja kauniisti lautaselle. Turo katselee Mian liikkeitä sanomatta mitään. Vasta kun kaikilla heillä on täydet joululautaset edessään, hän vastaa.

”Tuomio! Minulla on mielessäni TUOMIO!. ” 

Turo katsoo hiljaa Miia ja Veikkoa, joiden ilmeet ovat enemmänkin kysyviä, kuin hämmästyneitä. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän jatkaa:

”Uskoni oikeuslaitokseen on mennyt. Mies, joka tappoi perheeni, istui vain 4 kuukautta. Jos jätän tuomion taas tuomareille, niin se saasta on kohta taas kadulla kylvämässä kuolemaa murhetta. Nyt tarvitaan lopullisempaa ratkaisua. Eli kuten varmaan olette arvanneetkin, niin minua ampui Timotheus Bergson. Hänen seurassaan oli joku nisti, jonka kanssa Bergson oli omien sanojensa mukaan takavarikoimassa hänelle kuuluvaa osuutta omaisuudestani.”

Veikko jää katsomaan Turoa vakavana.
” Meinaat siis kostavasi Timoteus Bergsonille kaiken kokemasi vääryyden? Satutko muistamaan, mitä saarnasit kansakunnalle ennen ampumistasi: Viha, kauna, kateus ja syyllisyys tekevät sinut väsyneeksi. Luovu niistä.

”Muistan kyllä puheeni. Tuon lisäksi saarnasin myös, että jos et ole tyytyväinen nykyiseen, niin lähde tekemään töitä tilanteen korjaamiseen.  En ole vihainen, en kaunainen, en kateellinen enkä syyllinen. Koska oikeuslaitos ei saa Bergsonin tuhotöitä loppumaan, pitää minun tehdä se. Otahan Veikko ruokaa, tämä on todella hyvää.”

Mia kaataa Turolle lisää punaviiniä, Veikon punaviinilasi on yhä koskematon. ”Minulla herää sellainen epäilys, että minulle on suunniteltu jonkinlainen rooli tässä kosto-operaatiossa, samoin kuin Mialle?”

Mia laittaa aterimet lautaselle ja kääntyy katsomaan kysyvästi Turoon.

”Ei minulla ole vielä mitään suunnitelmaa, joitain hahmotelmia vain. Pelin säännöt olen kyllä miettinyt tarkkaan.”

”Pelin säännöt? Pidätkö kostoa pelinä?”

”En. Mutta tässä tullaan sääntöön numero 1. Tämä ei ole kosto. Tarkoituksena EI ole kostaa mitään, vaan pysäyttää Bergson. Varmistaa, että hän ei pääse enää tuhoamaan kenenkään muun elämää.”

”Semantiikkaa, mutta jatka.”

”Sääntö numero 2. Me emme vaaranna kenenkään muiden, kuin kohteiden terveyttä. Kukaan sivullinen ei saa kuolla tai loukkaantua. Ja erityisesti pidetään huolta siitä, että teille ei tapahdu mitään.”

”Eikä sinulle” täydentää Mia.

”Sääntö numero 3. Me emme saa jäädä kiinni. Suunnitellaan kaikki niin, että ei tule vaaraa kiinnijäämiseen. Tämä ei tarkoita pelkästään poliiseja, vaan myös Bergsonin kavereita. ”

”Minulla on kylläkin käsitys, että Bergsonin perään ei monikaan jää itkemään. On se sen luokan mulkvisti.” Vastaa Veikko ja ottaa vasta nyt ensimmäisen suupalan kinkkua.

”Viimeinen sääntö onkin sitten vaikein.  Meidän pitää pystyä elämään onnellista, tasapainoista elämää tämän operaation jälkeen. Koko operaatiossa ei ole mitään järkeä, jos emme pysty nukkumaan öitämme sen jälkeen. ”

Mia, Turo ja Veikko katselevat toisiaan hiljaa ja pitkään. Turo keskeyttää hiljaisuuden pyytämällä Mia täydentämään hänen lautastaan. Turo joutuu pyytämään uudelleen, ennen kuin Mia ymmärtää Turon pyynnön. Veikkokin nappaa suuhunsa muutaman suupalan. Ulkona alkaa satamaan lunta.

Veikko pyyhkii suunsa kankaiseen liinaan ja nousee pöydästä.  ”Nyt tarvitaan muutama kuppi vahvaa kahvia. Mitenkäs sellaista saatais keitettyä? ” Veikko kävelee keittiöön ja alkaa avaamaan jouluksi hankittua konjakkipulloa.

Myös Mia nousee pöydästä. Hän ottaa muutamia tyhjiä lautasia mukaansa ja kävelee Veikon perässä keittiöön. ”Jauhan kauppiaan lähettämiä joulukahvipapuja ja laitan kahvit tulemaan. ” Veikko kaataa konjakkia kolmeen kristallilasiin ja vie ne ruokailutilaan. ”Keitä vaan reilusti, minulla on tunne, että tämä jouluyö jatkuu ihan aamuun saakka. Olet sinä Turo aikamoinen runoilija, kun saat kostonkin kuulostamaan palvelukselta ihmiskunnalle, jokaisen kunniallisen ihmisen velvollisuutena.”

”Kosto tehdään vihan vallassa ja vihan vallassa tehdään virheitä. Kostossa kostaja itse vahingoittuu yleensä pahiten. Tarkoituksenani ei ole kostaa vaan korjata suomalaisen oikeuslaitoksen toiminnan puute. Se tapa, miten ihmisiä tuomitaan ja vapautetaan, toimii 90 prosenttisesti ihan hyvin. Mutta ääripäissä järjestelmä sakkaa.  Esimerkiksi, jos kotiisi murtaudutaan ja puolustaessa satut tappamaan murtautujan, niin elämäsi on tuhottu. Vielä illalla kiltti ja kunniallinen perheenisä on aamulla vangittu, elämänsä menettänyt rikollinen. Se, että hän puolusti perhettään ja omaisuuttaan, tuhosi hänen elämänsä. ”

”Toisessa ääripäässä on nämä Timoteus Bergsonit, jotka ovat ihan läpimätiä.  Jos he joutuvat vankilaan, niin he pystyvät tekemään siellä bisnestä ihan samalla tavalla kuin vapaallakin. Bileitä naikkosten kanssa on hieman harvemmin, mutta eipähän tarvitse pelätä poliisia. Ja koska Bergsonin suku on niin rikas ja vaikutusvaltainen, niin vankeusajatkin pysyvät lyhyinä. Päästessään vapaalle, rikollinen toiminta vain jatkuu. Suomalaisella oikeuslaitoksella ei ole nykylainsäädännön avulla mitään mahdollisuutta pysäyttää Bergsonia.”

Mia on kuunnellut keittiön ovelta Turon avautumista. ”Minäpä kaadan kahvit. ” Mia unohtaa valmiiksi katetut kullatut kahvikupit ja ottaa kaapista isot kupit. Hän kaataa ne kaikki lähes täyteen, lisää Turon kahviin maitoa ja kantaa kupit ruokasaliin. Veikko kaataa vain itselleen lisää konjakkia, koska Turon ja Mian lasit ovat koskemattomia. Hän heiluttaa konjakkilasia ja haistaa sen tuoksua. Pieni päänheilautus merkiksi, että XO-konjakki on kelvollista juotavaksi.

”Mutta meidän pitää olla ovelia ja suunnitella kaikki tekeminen huolella. Arvioida jokaisen toimenpiteen vaikutus ja riskit. Miettiä tarkkaan, miten vastapuolet reagoivat ja mitä kaikkea informaatiota heillä on käytettävissään. Kaikkein vaikeinta on arvioida, mitä arvauksia vastapuolet tekevät.”

Veikko nostaa kätensä pystyyn. ”Pysäytäpä hetkeksi. Haluaisin muistuttaa, että ainakaan minä en ole lupautunut vielä mihinkään. Ja jos on niin, että puhut tästä ensimmäistä kertaa, niin silloin ei myöskään Mia. Vai mitä sanoo Mia?”

”Turon omia mietteitä nämä ovat. Jotain olen saattanut aavistaa, mutta ensimmäistä kertaa minäkin tästä kuulen.” Vastaa Mia.

Turo rauhoittelee heitä. ”Sääntö numero 5. Jokainen on operaatiossa mukana vapaaehtoisesti. Operaatiosta voi irtautua milloin vain, jos näin haluaa tehdä.”

Saadakseen aikaa miettiä, Mia laskee kahvikuppinsa pöydälle ja alkaa keräämään kalalautasia. ”Vien nämä kalat jääkaappiin huomista varten.” Veikko nousee ylös ja alkaa auttamaan Miaa.

Turo rullaa pyörätuolinsa keittiön ovelle. ”Perustin Facebookiin ja Instragramiin tunnukset nimellä Nadja. Olen niiden avulla seurannut Bergsonia. Narsistina hän mielellään kertoo kaikille, missä hienoissa tilaisuuksissa hän liikkuu ja kenen kanssa. Olen saanut selville sitä kautta, että toinen täällä käyneistä ryöstäjistä on Puolalaistaustainen pikkurikollinen nimeltään Saska. En ole uskaltanut tutkia paljon, jotta en jättäisi jälkiä verkkoon, mutta aikamoinen velikulta on hänkin.”

”Eli meillä on kohteet tiedossa. Kerrohan suunnitelmastasi.” Pyytää Veikko.

”Ei ole olemassa vielä mitään suunnitelmaa. Tähän saakka joka kerta kun olen alkanut suunnittelemaan, on noussut viha pintaan. Ja silloin kun viha alkaa ohjaamaan aivoja, seuraa itsetuho. Tarvitsen teitä avuksi täydellisen operaation suunnitteluun.”

”No on sinulla joitain ajatuksia kuitenkin.”

Turo rullaa takan äärelle ja kohentaa tulta. Hän lisää sinne muutaman koivuhalon ja jää hetkeksi katsomaan tulta. ”Olen pohtinut monta päivää sitä, kuinka suuren rikoksen teen, jos houkuttelen teidät mukaan. Mia on kuitenkin vielä nuori nainen, jolla on koko elämä edessä. Jos hän on mukana tässä, hän voi joutua elämään yli 70 vuotta omatunnollaan henkirikos.”

Mia keskeyttää Turon ”Osaan kyllä pitää huolta itsestäni ja omatunnostani. Kerro jo meille suunnitelmasi, tai hahmotelmistasi, mitä ne nyt onkaan.”

”Ok, istukaahan alas, niin kerron teille. Veikko ja Mia laittavat viimeisetkin jouluruuat kaappiin. Mia tuo keittiöstä tullessaan kukkurallisen lautasen käsintehtyjä suklaakonvehteja sohvapöydälle. Veikko siirtää kahvit ja konjakit pöydälle. Veikko istuutuu nojatuoliin ja Mia tyynyjen sekaan sohvalle kietoutuen vilttiin.

Turo rullaa pyörätuolinsa sohvapöydän ääreen ja hörppää kulauksen kylmää kahvia. Hän ottaa konjakkilasin käteensä ja aloittaa: ”Ensimmäiseksi eliminoidaan Saska, eli Bergsonin apuri. Samalla jätetään viesti Bergsonille, että hän on seuraava. Hänet pitää saada hermostuneeksi ja pelkäämään, jotta on helpompi uhri meille. Bergson on täysin omaatuntoa vailla oleva ammattirikollinen ja me täysiä amatöörejä. Sen takia tarvitsemme kaiken edun, joka on järjestettävissä.”

”Miten voimme pelotella Bergsonia, ilman paljastumisen riskiä?” Kyseenalaistaa Mia.

”Siten, että hän luulee jonkun vaaran tulevan jostain muualta. Esimerkiksi Venäjältä. Sinähän Mia opiskelit aikoinaan Venäjää?”

”Kyllä, mutta siitä on kauan.”

Veikko ei malta olla kommentoimatta. ”Olet vielä niin nuori, että mistään, mitä sinä olet tehnyt, ei ole kauaa.”

”Olen kehitellyt Mialle roolihahmoa, Nadjaa. Hän on venäläinen nainen, joka ei ole rakkauden vaan vihan ammattilainen. Upea, venäläinen nainen, jonka nähnyt mies ei hevillä unohda näkemäänsä. Nadja on meidän koston enkelimme. ”

”Miksi kaikkien pitää muistaa hänet? Eikös se ole valtava riski?” Kysyy Veikko ja ottaa lautaselta suklaakonvehdin ja sen päälle pienen kulauksen konjakkia.

”Nadjassa on yksityiskohtia, jotka ihmiset muistavat. Esimerkiksi tatuointi, arpia, punainen tukka. Sellaisia yksityiskohtia, joita Mialla ei ole. Ainakin Saksassa myydään aivan upeita feikkitatuointeja, joita ei erota oikeista mitenkään. Siellä myytiin jopa versioita, joissa tatuointi on tulehtunut. ”

Mia ottaa tumman, pitkän tukkansa latvuksen käteen ja katselee sitä. ”Mitäs olet keksinyt Veikolle. Hänet naamioidaan varmaankin opiskelijapojaksi?”

Turo ohittaa Mian kysymyksen. ”Jossain kohdassa operaatiota tulemme olemaan tutkinnan kohteena. Sen takia pitää varmistaa, että mitkään jäljet ei johda meihin täi tänne Rytkösenniemeen. Jokainen hankinta tehdään kaukana täältä. Kaikki haut tehdään etäpalvelimien kautta. Mietitään viestintä tehtäväksi jotenkin muuten kuin kännyköillä. Jotta operaatio vaikuttaisi venäläisten tekemältä, niin harhautetaan sijaintimme itärajalle. Hankinnat olisi hyvä tehdä Ruotsissa tai Norjassa. Riittävän kaukana joka tapauksessa. Ajattelin, että Veikko voisi hoitaa nuo hankinnat. Eläkeläisenä, hän voi hyvin liikkua, ilman että kukaan epäilee. Veikko voisi tehdä vaikka kalareissun Pohjois-Norjaan, esimerkiksi asuntoautolla.”

”Raijan kanssa suunniteltiinkin pohjoisen reissua juuri ennen hänen kohtaustaan. Yleensä noita reissuja tehdään äijäporukassa, eikä yksin. ”

”Tarina vaimon kanssa suunnitellusta reissusta, jonka nyt toteutat yksin, menee varmasti läpi kaikille, varsinkin muutaman kyyneleen kanssa kerrottuna.” Kommentoi Mia viltin alta.

”Joudut toki jättämään väliin Raijan sairasvuoteen luona käynnit ainakin viikon ajaksi? Riittäisiköhän jos Mia kävisi Raijan luona noina päivänä?”

” No katsotaan, kerro lisää.”

” Ilmakiväärit ja ilmapistoolit ovat kehittyneet paljon. Tarvitsemme varmaankin aseen, mutta niiden hankinta ei ole ihan mutkatonta. Ja jos hankimme jonkun laittoman aseen, niin kiinnijäämisen riski kasvaa. Mutta erittäin tehokkaan ilmakiväärin voi ostaa kaupasta ilman henkilötietojen luovuttamista. Esimerkiksi Norjasta sellaisen voi ostaa ja tuoda ihan laillisesti Suomeen. ”

”Olisihan minulla haulikkokin, niin kuin sinullakin Turo.”

”Niitä emme saa käyttää operaatiossa. Ne tarkistetaan kuitenkin ensimmäisenä. Mahtuuko Veikko sinun autotalliisi kuorma-auto, sellainen koppimallinen?”

”Ei tällä hetkellä, kun se on täynnä tavaraa. Mutta saahan sen raivattua, mihinkäs me kuorma-autoa tarvitaan?”

”Mia tarvitsee keikkoja varten paikan, jossa naamioitua ja riisua naamiot. Kuorma-auto voisi olla siihen hyvä paikka. En usko, että heti ensimmäiseksi tulee mieleen, että Nadja liikkuisi jakeluautolla.”

Veikko käy hakemassa keittiön jääkaapista valkoviinipullon ja lasin Mialle sekä jouluoluet Turolle ja itselleen. ”Haluaisitteko syötävääkin? Kinkkuleivät?”

Mia nousee viltin alta. ”Hei siellähän on ne illaksi tarkoitetut juustot. Tule istumaan Veikko, niin katan ne meille.”  Turo kohentaa taas takan tulta ja lisää sinne halkoja.

”Aika ison kuuloinen operaatio tämä sinun suunnitelmasi.” Kommentoi Veikko.

”Stop, älkää jatkako, ennen kuin olen mukana. Haluan kuulla kaiken. Ihan pieni hetki vain.”

Mia tuo juustotarjottimen ja viinilasit miehillekin. ”No niin, nyt voidaan jatkaa.”