8. Joulupäivä

Veikko herää kilinään keittiössä. Häneltä menee hetki tajuta, että hän on nukkunut jouluyön Turon olohuoneen sohvalla, viltin alla vaatteet päällä. Veikko availee hetken silmiään ja astelee kohti keittiötä. ”Huomenta ” Veikko säpsähtää, kun keittiössä touhuaakin Turo. Hän liikkuu hiljakseen kepin avulla, mutta ilman pyörätuolia. Ensimmäisen kerran onnettomuuden jälkeen.

”Oho, itse isäntäkö se täällä aamupalaa tekeekin? Olet päässyt ylös pyörätuolista?”

”Kyllästyin istumaan siinä passattavana. Oli pakko päästä ylös. Saitko nukuttua?”

”Jeps, ihan ok. Pullollinen jotain hiilihappoista olisi nyt kova sana. ” Vastaa Veikko ja ottaa jääkaapista kivennäisveden. ”Mites Mia?”

” Menimme vasta kuuden jälkeen nukkumaan, joten antaa Mian nukkua niin pitkään kuin pystyy. ”

Veikko kaataa heille molemmille kahvia ja kaataa tilkan maitoa Turon kahviin. ”Mitäs sanoisit myrkystä?”

”Se on kuule parasta Columbialaista kahvia, mitä rahalla saa.”

” Ei kun tarkoitin, että mitä jos ei ammutakaan Saskaa, vaan myrkytetään hänet. Kaunis Nadja pystyisi tekemään sen helposti. Ampuminen on henkisesti vaikeaa. Mutta pillerin sujauttaminen uhrille ja poistuminen paikalta on paljon siistimpää.”
”Hyvä ajatus. Kannatti lopettaa aivoitukset ja mennä nukkumaan.”

Turo on kattanut aamupalan keittiön saarekkeelle. He istuvat korkeille tuoleille saarekkeen ääreen ja alkavat hiljalleen napsia aamupalaa. Veikko tekee itselleen pari sillivoileipää suolaisen kaipuuseen.

Mia ilmestyy vielä unisena keittiön ovelle aamutakissa ja villasukissa. ”Huomenta. Yön kostajat täällä jo aamupalalla.”

”Huomenta, ai sinäkin heräsit jo, olisit vain nukkunut.”

Mia kävelee kahvinkeittimen luokse ja kaataa ison kupin kahvia. ”En malttanut pidempään. On vielä monta yksityiskohtaa miettimättä.”

Turo tekee kinkkuvoileivän ja ojentaa sen lautasella Mialle. ”Kiitos. ”Se Saskan ampuminen minua jäi mietityttämään. Onkohan se hyvä ajatus?”

”Veikko oli miettinyt samaa ja ehdottaa myrkyttämistä ampumisen sijaan. Sellaisen nistin saisi nielemään varmaan helposti hieman nopeamminkin tappavaa kamaa.”

”Huomaatkos Mia jotain erityistä tässä aamussa?” kysyy Veikko pilke silmäkulmassa.

Mia katselee ympärilleen. ”E-en, mitä pitäisi?”

”Mieti mikä vekotin täältä puuttuu?”

Mia katselee uudelleen ympäriinsä. Nousee tuolilta ja käy läpi pöytiä. Hän vilkaisee myös olohuoneeseen. ”En kyllä keksi mitään.”

”Pyörätuoli.”

”Niin, hetkinen. Mitenkäs Turo istuukin tuolilla, missäs on pyörätuoli?”

Turo nousee hiljaa tuolista ja ottaa kävelykepin avulla muutaman askeleen Mialle näyttääkseen.

”Miiitä, ihanaa! Sinä kävelet. Miten, koska, kerro?”

”En jaksanut enää istuskella. Vaivalloistahan tämä kävely vielä on, mutta kyllä tämä tästä.”

Mia nappaa Turon halaukseen. Tiukkaan, mutta hellään, ettei satuttaisi Turoa. Kun hän avaa halauksen, hänen poskensa ovat märkinä onnenkyyneleistä. ”Et arvaa, kuinka olen odottanut tätä päivää. Olen ollut koko ajan varma, että se tulee. Ihan paras joululahja ikinä.”

Turo palaa takaisin tuolilleen ja hörppää kahvikupistaan. Mia menee keittiöön ja huuhtelee naamansa keittiön altaassa. Hän ottaa laatikosta uuden keittiöpyyhkeen ja kuivaa naamansa siihen.

”Mitäs jos summattaisiin hieman suunnitelmaamme.
Ensinnäkin säännöt:
Ensimmäinen sääntö. Tämä ei ole kosto.
Toinen. Me emme vaaranna kenenkään muiden, kuin kohteiden terveyttä.
Kolmas. Me emme saa jäädä kiinni.
Neljäs. Meidän pitää pystyä elämään onnellista elämää tämän operaation jälkeen
Ja viides. Voitte irtautua operaatiosta milloin vain, jos haluatte.
Ok?”

Veikko ja Mia nyökyttelevät Turolle.

”Varsinaiset iskut suorittaa Mia. Hän naamioituu Nadjaksi, joka on Venäläisen rikollisliigan agentti Suomessa. Mia liikkuu kohteisiin kuorma-autolla ja polkupyörällä.

Ensimmäisen eliminoinnin kohteena on Saska, Timoteus Bergsonin apuri. Hänen kuolemansa mukana välitetään viesti Bergsonille, että hän on seuraava. Tämän jälkeen pidämme Bergsonin pelkotilaa yllä lähettämällä hänelle viestejä tulevasta. Kun Bergson on riittävän vainoharhainen, iskemme toisen kerran.
Yöllä olimme kaikki sitä mieltä, että räjäytys on ainut riittävän näyttävä lähtö Bergsonille. Olemmeko vieläkin sitä mieltä?” Veikko ja Mia katsovat toisiaan ja nyökkäävät.

”Kuten yöllä kerroin, olen jo valmistellut finanssipuolta. Kassakaapissa on käteisenä kaksisataatuhatta euroa, erisuuruisina seteleinä. Lisäksi olen perustanut yrityksen nimeltään Oronmyllyn Kuljetuspalvelu Oy. Paperilla sen omistaa eräs ystävä Oronmyllyn kylästä, läheltä itärajaa. Yrityksellä on kolme autoa, joista yksi voidaan kutsua käyttöömme tarvittaessa. Varmistetaan vaan etukäteen, että kyseinen jakeluauto mahtuu Veikon autotalliin. ”

Veikko huomauttaa väliin. ”Mialla ei varmaankaan ole vaadittavaa ajokorttia kuorma-autolle? ”
”Ei ole, ihan normaali AB.”

”Eikö olisi järkevämpää käyttää pakettiautoa?”

”Järjestelyissä menee sen verran aikaa, että Mia ehtii kyllä suorittamaan kuorma-autokortin. Lisäksi Mian pitäisi opiskella itsepuolustusta. Esimerkiksi jotain, jossa opetellaan ymmärtämään äärimmäisiä tunnetiloja. ”

 ”Tässä tilanteessa itsepuolustuskurssille osallistuminen on ihan luonnollista. Jos joku kysyy kuorma-auton ajoluvasta, niin sitä voi olla hieman vaikeampi selittää?”  Kysyy Mia ja laittaa lisää kahvia tippumaan.

”Olemme ostamassa isoa matkailuautoa, jonka ajamiseen tarvitaan kuorma-autokortti. Ajoluvan korotuksesi on kesän lomamatkaa varten. Samalla matkailuautolla sinä Veikko käyt hakemassa tarvikkeet Norjasta. ”

”Entä jos matkailuauto ostettaisiinkin Norjasta tai Ruotsista ja me ajaisimme Veikon kanssa sen tänne. Siinähän olisi hyvä peitetarina matkalle.”

Veikkokin innostuu ”Hyvä ajatus. Silloin voisi tehdä nopeamman reissunkin, vaikka ei minulla olisi mitään vastaan, jos saisin viettää viikon taimenia kalastellessa.”

Turo miettii hetken ”Tosiaan, hyvä ajatus. Auton noudon takia sinulla on hyvä syy käydä autokoulu mahdollisimman nopeasti.”

”Silloin sinun pitää pärjätä muutamia päiviä itseksesi. Paitsi jos palkkaat jonkun toisen apulaisen tänne.” Huolehtii Mia.

”Minä pärjään kyllä. En halua tänne ketään muita. Riittää, että Riina käy viikoittain. Hänenkin käyntejään pitää harventaa. En tarvitse enää lääkärin hoitoja niin usein. Vaikka Riinalla on lääkärinvalansa ja vaitiolosopimus, turha antaa hänelle liikaa informaatiota.”

Veikko huomaa kahvin tippuneen ja kaataa kaikkien kupit täyteen. Mia käy hakemassa makuuhuoneesta Turon lääkkeet. Hän ottaa hanasta lasiin vettä ja ojentaa lasin lääkkeiden kanssa Turolle.

”Yksi ongelma meillä on, jota en ole vielä ratkaissut. Miten teemme muistiinpanoja? Miten kirjaamme muistiin asiat? Koneelle niitä ei voi kirjoittaa, koska sieltä tiedot voivat vuotaa. Papereita ei voi tänne kylvää. Pitää keksiä jotain nerokkaampaa. ”

”Sen pitäisi olla jotain itsestään tuhoutuvaa. Jotain, joka häviää, kun niin haluamme. ” Jatkaa Mia.

”Yksi vaihtoehto olisi tehdä salainen huone jonnekin tänne kartanoon. Turvahuoneen tyyppinen ratkaisu. Mutta silloin tarvitaan taloon ja ympäristöön hyvä kameravalvonta, jotta voimme huoneesta nähdä mitä ulkomaailmassa tapahtuu.” Ehdottaa Veikko.

”Voisikohan nuo kaksi asiaa yhdistää. Turvahuone, jonka sisältö tuhoutuisi, jos joku väärä henkilö yrittää sisään. Esimerkiksi, jos avauskoodin antaa kolme kertaa väärin. ” Turo naputtelee samalla sormellaan koodia ilmaan.

”Osaammeko rakentaa tuollaisen huoneen itse, vai tarvitsemmeko apua?” miettii Veikko ja jatkaa. ”Eihän tuo rakentamista kummempaa ole. Pitää vaan huolehtia siitä, että itsetuhomekanismi ei lähde päälle, kun ollaan itse sisällä”.

”Hakisitko Mia talon piirustukset. Ne ovat minun työhuoneessani kaapissa, muistaakseni toiseksi ylimmällä hyllyllä, vihreässä kansiossa.”

Mia lähtee hakemaan piirustuksia Turon työhuoneesta. Veikko kysyy Mian poistuttua. ”Oletko Turo ihan varma, mihin karmeuteen olet ottamassa Mian mukaan. Ymmärrän, että hän haluaa olla kostossa mukana, jopa kostonenkelinä, mutta minkälainen elämä hänellä on näiden kauheuksien jälkeen?”

”Olen miettinyt sitä paljonkin. Samoin myös sinun kohdallasi Veikko. Kumpi on oikein, antaa Bergsonin jatkaa kauheuksia vai pysäyttää hänet. Silläkin uhalla, että siitä joutuu maksamaan kalliin hinnan. Enkä nyt puhu rahasta.”

”Olen aikuinen nainen ja teen päätökseni itse. Olin suunnitellut kostoa jo mielessäni, ennen kuin Turo otti sen eilen puheeksi. Ei tuollainen sadisti saa liikkua vapaalla jalalla.” Kommentoi Mia tullessaan keittiöön piirustukset kainalossa.

”No kunhan vain tiedetään mitä olemme tekemässä. Tästä tulee rankka projekti, jossa joudumme venymään äärimmäisyyteen, myös omantunnon osalta. Muistetaan se, koska itselleen valehteleminen on tyhmää. ” Muistuttaa Veikko.

Mia käy muiskauttamassa pusun Veikon poskelle ja avaa talon pohjakuvan keittiön pöydälle. He kaikki kolme katsovat kuvaa hetken hiljaa, kunnes Veikko alkaa pohtimaan ääneen: ”Huoneen pitää olla siten sijoitettuna, että kukaan ei tajua sen olemassaoloa. Sisäänmeno esimerkiksi kaapin takaseinän läpi. Yksi vaihtoehto olisi tehdä huone pienentämällä hiukan kahta huonetta. Esimerkiksi olohuonetta ja sen viereistä makuuhuonetta. Yläkertaan tai kellariin huonetta ei voi tehdä Turon liikkumisen takia? Vai luuletko jo pystyväsi nousemaan portaita?”

”Kun ajatuksena on, että ulkopuoliset luulevat minut liikuntakyvyttömäksi pyörätuolipotilaaksi, olisi turvallisempaa pysytellä tällä tasolla. Ettei jää jälkiä liikkumisestani yläkertaan. Vaikka kuinka on varovainen, saattaa jotain jäädä huomaamatta. ”

Mia saa ajatuksen: ” Keskustelimme yöllä, että Turo alkaisi pitämään verkossa Vain yksi elämä –tilaisuuksia. Vakuuttavasti pyörätuolista anteeksiantoa saarnaten. Tarkoituksena saada alibi rikoksille ja hämätä poliisia. Tuollaisten lähetysten tekemistä varten tarvitsemme studion. Ja samalla kun rakennamme studion, voimme helposti rakentaa myös turvahuoneen. Tehdään muutoksia sen verran, että muutaman neliön piiloutumista ei huomaa kukaan. Ja jos huomaa, niin on luonnollista, että tässä tilanteessa Turo haluaa turvahuoneen rakennuttaa.”

Veikko ja Turo katsovat ensin toisiaan ja sitten Miaa. ”No hitto, noinhan se tietysti pitää tehdä.” Nyt Turo muiskauttaa pusun Mian poskelle, johon Veikko kommentoi. ”Ennen metoota, olisit läiskäissyt vielä takapuolellekin.”

”Niinpä”, vastaa Mia ja potkaisee Veikkoa takamukseen hymyillen.

Turo huomaa avaamattomat lahjat joulukuusen ympärillä. ”Hei, mutta meillähän on joululahjat kokonaan avaamatta. Meni koston suunnitteluksi koko joulu.”

”Lahjojen avaamiseen tarvitaan glögiä ja joulumusiikkia. Mä voin hoitaa sen glögin.” Muistuttaa Veikko ja naksauttaa hehkuviinipullon auki. Mia kävelee kaapille ja ottaa kaapista glögilasit ja niihin hopeiset lusikat. ”

Turo valitsee spotifystä soittolistan best pieces of classical Christmas music ja laittaa sen soimaan olohuoneen kaiuttimista. Musiikin valitseminen sen tarkemmin ei tunnu nyt tärkeältä. Hän huomaa itsensä väsyneeksi ja istahtaa pyörätuoliin, jonka rullaa joulukuusen luokse. ”Miten näitä lahjoja on näin paljon, ja miksi suurimmassa osassa lukee minun nimeni?” 

”Sinulla on paljon ihailijoita, yhteistyökumppaneita ja melkein sukulaisia. Jos mietit retkahtamista juopottelemaan, niin nyt olisi juotavaa tarjolla riittävästi. ”

”Voisitko Mia avata ne ja hoitaa kiitokset lähettäjille. ”
”Hoidettu jo, kuuluu toimenkuvaan.”
”Anteeksi, tottakai olet hoitanut taas kaiken. ”

”No mutta on siellä muutama avaamisen arvoinenkin lahja.” Paljastaa Mia samalla kun tuo Turolle ja itselleen glögiä. Veikko tulee oman lasinsa kanssa perässä.

Tapaninpäivän suru

Turo herää aamupalanjälkeisiltä torkuilta puhelimen ääneen. ”Hei Veikko, mitäs nyt?” ihmettelee Turo soittoa, koska Veikko lähti vasta tunti sitten aamupalapöydästä vaimoaan Raijaa sairaalaan tapaamaan.

”Raija on kuollut. Hän nukkui pois, eikä ollut enää herännyt aamulla. Hän makaa tuossa vuoteessaan rauhallinen hento hymy kasvoillaan. ”

”Voi ei, olen todella pahoillani”

”Olen ihan varma, että Raija mietti tuon asennon ja ilmeen, kertoakseen minulle, että kaikki on hyvin.
Hän oli niin ihanan huolehtivainen, että lähtiessään ikuisuuteen mietti meitä tänne jääviä. ”

”Me tulemme Mian kanssa sinne, lähdemme heti.”
”EI, älkää tulko. Haluan olla hetken Raijan kanssa kahden ja annan hänet sitten pois. Tulen huomenna sinne. Nyt haluan olla yksin”

Miia kurkistaa ovesta makuuhuoneeseen. ”Mitä on tapahtunut?”
”Raija on nukkunut pois viime yönä. ” Vastaa Turo sängyn reunalla istuen. Mia istuu sängylle ja laittaa käden Turon reidelle ja kalistaa pään olkapäälle. ”Miten Veikko otti sen?”
”En tiedä, he ovat olleet yhdessä lähes koko elämänsä. On varmasti mahdotonta käsittää, että toista ei enää ole. Raijan sairastuminen ja sairaalassaolo on toki jo opettanut Veikkoa elämään yksin.”

”Me pidämme huolta, että Veikko ei jää yksin.” lohduttaa Mia.

”Sehän tässä nyt huolestuttaakin. Me tarjoamme yksinäisyyden tilalle osallistumista pahiksien eliminoimiseen. En oikein enää tiedä, oliko oikein sotkea sinua ja Veikkoa mukaan tähän. Veikon elämä ei ole enää koskaan entisensä Raijan poismenon jälkeen. Mutta entä sinä Mia. Olet vielä nuori. En tiedä, minkälaiseksi painajaiseksi sinun elämäsi muuttuu näiden kauheuksien jälkeen? ”

”Itse mietin vain kiinnijäämistä. Tuomio Bergsonille on niin oikeutettu, että sen kanssa voin kyllä elää. Mutta entäs jos paljastumme ja poliisit pidättävät meidät? Vankilaa en pelkää, vaan kaikkea sitä julkisuutta, jonka se toisi tullessaan. Miten isä ja äiti sen ottaisivat. Sinunkaan suurin murheesi ei olisi vankila vaan isäni kosto tyttärensä elämän pilaamisesta.”

”Olen pohtinut samaa kyllä. Olen täysin itsekäs idiootti, kun houkuttelen teidät mukaan tähän. Mutta tarve pysäyttää Bergson on niin suuri, että se pakottaa minut tähän. Meidän pitää suunnitella tämä siten, että jos jäisimme kiinni, niin kaikki syytökset kohdistuvat minuun. Minä kestän ne parhaiten ja saan parhaat sympatiapisteet.”

”Kuten Veikko sanoi, ei valehdella itsellemme. Jos jäämme kiinni, niin kaikki me ollaan kusessa. Varsinkin kun selviää, että et olekaan lohduton pyörätuolipotilas, joka saarnaa anteeksiantoa, vaan tuomiota jakava kostaja.”

”Unohdetaan tuo sana kosto. Kosto tekee ihmisestä huolimattoman, koska siihen liittyy aina vihaa.”

”Ihan sama, miksi sinä tätä kutsut. Jos jäädään kiinni, otsikoissa lukee keltaisella tekstillä KOSTO!”

Turo haluaa vaihtaa keskustelun näkökulmaa positiivisemmaksi.

”Nykyisin poliisi saa kiinni rikollisen, vain jos tämä tekee virheen. Eli meidän pitää olla tekemättä virheitä. Ongelmana on se, että me emme tiedä, mitä poliisi tietää ja mitä ei. Kun teemme iskut, meidän pitää miettiä, miltä isku näyttää poliisin näkökulmasta. Miten voimme osoittaa, että emme ole olleet lähelläkään iskujen aikana. Käännämme poliisien kiinnostuksen muualle.
Sen takia, tarvitsemme ne verkkoseminaarit. Niiden avulla voimme kertoa tarinaa, joka vie poliisien kiinnostuksen pois meistä. ”

”Ihan uskomatonta, että sinä olet miettinyt tätä jo heti heräämisestäsi saakka. Tiesit jo silloin kun teit sopimuksen vaitiolosta Riinan kanssa, että tulet houkuttelemaan meidät mukaan tähän.”

”Myönnän sen. En pysty koskaan unohtamaan niitä lauseita mitä Bergson sanoi minua ampuessaan:”

”Vittu ton äijän kaikki julkisuus on mun ansiota, MUN. Jos sen muija ei olis ajanut mun auton eteen, niin se olis ihan tavallinen luuseri. Mun ansiosta se kiertää maata saarnaamassa ihmeellisestä vitun elämästä. Mä vaan otan mulle kuuluvan provikan ”,

”Ja se paska vielä nauroi päälle ja ampui toisen kerran. Jos poliisi ja oikeus ei pysty pysäyttämään sitä psykopaattia, niin silloin se on meidän tehtävämme. ”

Vain Yksi Elämä
Dekkari ekirja

Seuraavana aamuna Miaa koputtaa Veikon talon oveen ja astuu sisälle. Talo on vanha, mutta huolellisesti kunnostettu rintamamiestalo. Veikko on muurannut keittiön ja olohuoneen väliin hienon tulisijan liuskekivistä, jossa on sekä suuri takka että leivinuuni. Takassa palaa isoja koivuhalkoja hiljakseen. Raija on sisustanut talon mielenkiintoisen boheemisti.  Mia ei ole kovin usein käynyt talossa, hän tietää, että jokaisella esineellä on oma tarinansa. Yhtään turhaa koristetta ei ole esillä. Jopa keittiössä roikkuvilla paistinpannuilla on tarinansa.

Veikko istuu keittiön pirttipöydän ääressä kahvikuppi kädessään. Mia istahtaa penkille poikittain ja laskee mukanansa tuoman aamiaisleipälautasen Veikon kupin viereen. Hän halaa Veikkoa ja kuiskaa hänelle. ”Olen todella pahoillani. Raija oli lempein ihminen, jonka olen koskaan tuntenut. ”

Veikko ei sano mitään, nyökkää vain hiljaa.

”Kuinka sinä voit? Jos arvaan, niin et ole nukkunut silmänräpäystäkään.”

Veikko pudistaa päätään.

”En osaa kuvitellakaan suruasi. En voi tietää, miltä tuntuu menettää viereltään ihminen, joka on ollut siinä aina. Mutta tiedäthän, että me autamme sinua kaikessa missä vain voimme. Hautajaisten järjestelyssä ja kaikessa.”

Veikko ottaa lautaselta Mian tekemän leivän ja haukkaa siitä. Mia nousee ja hakee kahvipannun ja kupin itselleenkin. Hän kaataa kahvit kuppeihin ja palauttaa pannun keittimeen.

”Haluan järjestää ne hautajaiset itse. Haluan lähettää Raijan viimeiselle matkalle omin käsin. Olen sen hänelle velkaa. Lähden kohta kylälle. Käyn varaamassa kirkon ja ostamassa tarvikkeita. Haluan tehdä Raijan arkun itse. Sisustan sen Raijan omilla kankailla, jotta hänen on turvallista matkata taivaaseen.”

Mian posket kostuvat kyynelistä ja hän kuiskaa: ”Sinä olet maailman huolehtivin aviomies ja Raija tiesi sen.”