19. Loppunäytös

Turo ja Veikko makoilevat Bora Boralla, bungalovin altaalla. Bora Bora, alun perin Pora Pora, joka tarkoittaa ensimmäisenä syntynyttä. Eteläisellä Tyynellämerellä sijaitsevaa saarta sanotaan maailman kauneimmaksi. Altaan merenpuolisesta reunasta valuu vettä vesiputousmaisesti toiseen altaaseen. Sekä Turo, että Veikko ovat ajaneet partansa pois ja ottavat aurinkoa silmät kiinni. Riina tulee altaalle neljän Mojiton kanssa. Hän riisuu seksikkäästi keltaisen läpinäkyvän ranta-asun ja astuu veteen seuraksi. ”Luulin, että Miakin on täällä?”

”Hän jäi keskustelemaan huonesiivoojan kanssa. Siivoojalla oli silmä mustana ja mustelmia käsivarressa ja Mia halusi tietää siihen syyn.”

Samalla Mia astuukin altaalle. Hänkin riisuu silkkisen, hieman läpinäkyvän rantatakin ja kävelee altaalle. Veikko ojentaa Mialle Mojiton. ”Siivoojan äidin mies tuntuu olevan aikamoinen mulkvisti. Hän hakkaa Helenaa ja vie kaikki hänen tienaamansa rahat. Samoin hän hakkaa myös Helenan äitiä ja juopottelee kaikki rahat. Yritin puhua Helenalle, että naisten pitäisi lähteä ja jättää tuollainen mies. Mutta Helena sulkeutui saman tien, mutisi lähtiessään, ettei tässä kulttuurissa jätetä miehiä. Naiset saisivat kuulemma tuntea nahoissaan, mikäli äijä saisi tietää, että Helena on edes puhunut tällaisista asioista jollekin ulkopuoliselle. Ja siitä eivät ehkä selviäisi enää hengissä. Hädin tuskin kyllä tähänkään saakka”, Mia mutisi ja jäi mietteisiinsä.

Veikko ja Turo kuuntelivat Mian avautumisen ja sitten vilkaisivat toisiaan. He kumpikin näyttävät pohtivan, loppuuko rento lomailu lyhyeen, kun Mia pääsee vauhtiin järjestämään asioita, kuten hänelle on tyypillistä. Mutta mikään ei valmistanut heitä siihen mitä Mia seuraavaksi sanoo.

”Tuli vaan mieleen, että mehän ollaan kyllä aikamoinen tiimi laittamaan ruotuun kaikenlaisia mulkvisteja, miten olisi, vielä kerran tunteella?” Mia heitti ajatuksen ilmoille puoliksi vitsinä, mutta miten sitä sanotaankaan, aina puolet totta kaikissa heitoissa. Tai jotain vastaavaa.

Veikko ei vastaa mitään. Katsoo vaan varoittavasti Miaa päätä pyörittäen ja siirtyy lähemmäksi Riinaa napatakseen hänet kainaloonsa.  

Turo sen sijaan päättää ottaa tilanteen haltuunsa. Samalla uudet ideat lähtevät muhimaan Turon päässä. ”Kuule Mia, nyt on minun vuoroni hoitaa asiat kuntoon. Liikaa pahaa on tapahtunut viime vuosina ja nyt siitä kierteestä on aika päästä eroon. On aika synnyttää hyvän kierre. Alapa tulla, lähdetään kävelylle rantaan.”

Mia ottaa läpikuultavan rantatakkinsa käsivarrelleen ja he lähtevät uima-allasalueelta kohti heidän yksityistä laguuniaan kohti. Aurinko alkaa kohta laskemaan. Trooppiset kukat tuoksuvat ympärillä ja hiljaa tuulessa heiluvat palmut kahisevat heidän ympärillään. Turo johdattaa Mian kahden palmun väliin pingotetun leveän riippukeinun luokse. Valkoisella hiekalla on jo lyhtyjä valmiiksi sytytettyinä kohta laskeutuvaa pimeyttä silmällä pitäen. Turo kehottaa Miaa istumaan riippukeinun laidalle ja istuu itse viereen.  

Turo ottaa Miaa kädestä kiinni: ”Olen todella kiitollinen kaikesta avustasi, mutta olisiko mahdollista, että voisit jättää taaksesi sen kaiken kihelmöivän jännityksen fiilikset mitkä sait meidän operaatiostamme? Ja saada sen tilalle jotain muuta, uutta ja kaunista. Sain juuri uuden idean firmalle sinun ansiostasi. Ja Helena voisi ehkäpä olla meidän ensimmäinen kohteemme. Jospa ryhdyttäisiin järjestämään tapahtumia, joilla kerätään rahaa väkivallan ehkäisemiseksi. Kerätään ympärillemme asiasta tietäviä guruja, jotka auttavat tietoisuuden lisäämisessä ja laitetaan pystyyn vaikkapa turvataloja eri puolille maailmaa, joissa asiantuntijat työskentelisivät sekä uhrien, että tekijöiden kanssa. Ehkä joitakin mulkvisteja saataisiin jopa käännytettyä paremmille tavoille.”

Mia aikoi heti vastata, mutta Turo keskeytti hänet alkuunsa painamalla sormensa hellästi Mian huulille. ”Älä sano vielä mitään, koska minulla on muutakin asiaa. Tuo äskeinen ei ole minulle niin tärkeää, mutta tärkeää sen sijaan on se, että haluan lopettaa kaikenlaisen pahan kierteen. Jos sinäkin olet samaa mieltä, niin seuraava kysymykseni onkin henkilökohtaisempi.” Turo kaivaa sortsien taskuistaan esiin rasian. Mia hengähtää, koska arvaa jo mitä rasiassa ehkä on. Hänen sydämensä heittää voltteja ja hento puna hiipii poskilleen.

Turo jatkaa: ”en voi koskaan unohtaa Mariaa ja Mathiasta. Mutta sinä olet täyttänyt uudelleen sydämeni sellaisilla tunteilla, joita en olisi uskonut enää kokevani. Olen rakastunut sinuun Mia. En aio kysyä täällä tropiikissa, tuletko vaimokseni, koska täällähän ei siihen voi vastata kieltävästi mitenkään edes halutessaan. Mutta kysyisin, otatko tämän sormuksen sormeesi ja harkitsisit asiaa lähitulevaisuudessa?” Turo avaa sormusrasian, josta paljastuu kultainen isolla timantilla varustettu sormus.

Mialle nousevat kyyneleet silmiin ja hän nikottelee hetken, ennen kuin saa sanotuksi: ”Turo minäkin rakastan sinua. Olen rakastanut jo pitkään, kuten tiedät. En tiedä mikä minuun meni, kun menin heittämään tuollaisen jutun, että listittäisiin taas joku.” Mialle tulee kylmänväreet iholle, vaikka tropiikissa on lämmintä illallakin. ”Minua vaan suututti niin kovasti Helenan kohtalo ja tulin siitä niin surulliseksi. Hetken kai kuvittelin olevani joku wannabe-jumala. Mia tuhahtaa itselleen ja sanoo: ”Olen kanssasi samaa mieltä; on aika keskittyä positiivisiin asioihin ja vaikuttaa sitä kautta asioihin. Ja vastaan KYLLÄ TIETENKIN!!” Mian koko vartalo tärisee, kun Turo laittaa sormuksen hänen vasempaan nimettömäänsä. Nyt molemmilla kiiltelevät onnenkyyneleet silmissä. He suutelevat riippukeinussa lyhtyjen valossa pitkään.

Romanttisen hetken jälkeen Mia kysyy huolestuneena: ”Pitäisikö mennä kertomaan Veikolle, hän vaikutti niin loukkaantuneelta, kun puhuin niin tyhmästi altaalla?”

Turo virnistää, ottaa Miaa kädestä kiinni ja vetää hänet ylös riippukeinusta sanoen: ”Veikko sai jo tietää aikeeni, kun virittelin näitä lyhtyjä hänen kanssaan tänne aiemmin. Antaa hänen ja Riinan viritellä omaa romanssiaan. Nyt aion viedä kihlattuni lämpimiin meren aaltoihin keinumaan kanssani ja sen jälkeen… niin, katsotaan mitä kaikkea romanttista keksitään- meillä on koko yö, ja koko elämä, aikaa”.

https:\\kukkamore.fi

Katja Nykänen on nousemassa rappuja asunnolleen samalla kännykkää räpläten. Hänen oveltaan on juuri kääntymässä nainen isoa kukkakimppua kassissa kantaen. ”Hei, onko tuo minulle?”
”Jos olet Katja Nykänen, niin kyllä.”
”Onpa ihanat kukat, keneltä se on?”
Kukkalähetti ojentaa kassin. ”Se lukee kortissa. Ole hyvä.” Lähetti jättää kukat hämmentyneelle poliisille ja jatkaa matkaansa.  Katja avaa oven ja astuu eteiseen lukemaan korttia, jossa lukee: ”Hei Pollari. Lähdin, kun käskettiin. Rakastaminen on tärkeää. Rakastaminen ja olla rakastettuna. Muista tuo kauheuksien keskelläkin.  Rakkaudella, Mia!”