6. Uusi johtaja

Pekka toivottaa Thorstenille mukavaa päivää, kun poika astuu ulos autosta Peltolan koulun parkkipaikalla. Thorsten heilauttaa pikkuisen kättään ja kävelee taakseen katsomatta kouluun. Pari muuta samanikäistä poikaa tulee Thorstenin luokse ja he alkavat keskustelemaan kiihkeästi. Toinen pojista viittilöi Pekan suuntaan, mutta Thorsten selkeästi komentaa häntä olemaan aloillaan. 
Pekka on iloinen, kun pojalla tuntuu olevan kaikki OK. Hän on yleensä iloinen, varmaan iloisempi kuin keskiverto teini ja pyörii paljon yhdessä kavereiden kanssa, jotka on tuntenut tarhasta saakka. Hän lähtee ajamaan kohti Koivuhaassa sijaitsevaa Rakennus Ministerien varikkoa, jossa heillä on tapana joka maanantai kokoontua kahdeksalta viikon aloitukseen.
Rakennus Ministerien varikon portit ovat auki ja pihalla touhuaa keltapukuisia työmiehiä, firman keltainen pakettiauto ajaa ulos peräkärryä vetäen. Pekka pysäköi Bemarin omalle paikalleen toimistorakennuksen ulko-oven eteen. Hän avaa avainnipussa olevalla läpyskällään ulko-oven ja nousee portaat toimiston tiloihin. Ennen astumista neuvotteluhuoneeseen, ottaa hän keittiöstä kupin kahvia mukaansa.  Neuvotteluhuoneessa on jo kaikki muut paikalla keskustelemassa viikonlopun pikkujoulujen tapahtumista.
“Kaikki mitä tapahtuu pikkujouluissa jää pikkujouluihin, paitsi jos siitä saa mehukasta juoruiltavaa”, kommentoi Pekka keskeyttäen jutustelun neukkarissa. “Vai mitäs se Jarkko julistikaan perjantaina?”  

Neuvotteluhuoneen molemmat pitkät seinät on tapetoitu tulevien ja käynnissä olevien hankkeiden piirustuksilla. Toisessa päädyssä on ikkuna ja toisessa päädyssä viime kesänä otettu kuva Rakennus Ministereiden henkilökunnasta. Muutaman työmiehen ja Perttisen lisäksi kuvassa hymyilee firman päällystö kokonaisuudessaan. Työmaapäällikkö Tommi Tiilikainen virnistää tapansa mukaan lasiaan kohottaen. Toimistopäällikkö Tanja Lehtonen erottuu pitkänä naisena muiden takaa keltaisessa, syvään uurretussa kesämekossa. Arkkitehti Riku Tervo seisoo hänen vierellään, virneestä päätellen samalla puristaen Tanjan pakaraa. Talousjohtaja Jarkko Heinonen on joukon nuorimpia, mutta hänen harmaa pukunsa ja kaljuuntuva päälaki tekee hänestä vanhemman näköisen. Palkanlaskija Riitta Guilloun ilmeestä näkee, että hänet on pakotettu mukaan kuvaan. Myynnistä vastaava, Pekan serkku Teija Turpeinen on kuvassa reunassa, johon hän juoksi laitettuaan kameran valmiiksi ajastimella laukeamaan. Toinen työmaapäällikkö Keijo Luomala on koko joukon keskellä, kuin piiritetyksi joutuneena. 

Pekka istuu paikalleen neuvottelupöydän päähän. “No Keijo, mites loma meni?”
“Ruotsissa oltiin vaimon porukoilla. Anoppi on sairaalassa ja kuuntelin viikon vaimon ja appiukon äksyilyä, joten mukava päästä töihin rentoutumaan.”
Pekka nyökyttelee Keijon vastaukselle, kuten muutkin paikallaolijat.
“Ennen kuin mennään vakio aiheisiin, niin minulla on neljä asiaa läpikäytäväksi. Ensimmäiseksi Riitta, vähennäs Tommin seuraavasta palkasta 300 euroa, laita syyksi pikkujouluissa tilattu XO-konjakki, kallein, mitä ravintolasta löytyy”
Vaikka Tommi tietää Pekan pilailevan, niin vastustaa hän syytöstä äänekkäästi. 

Toiseksi vakavampi asia tiedoksi. Saatoitte lukea lehdestä, että vantaalainen mies tappoi ensin vaimonsa ja sen jälkeen itsensä. Tapauksen nainen oli minun ja Ingan ystävä kouluajoilta.”
“Kuka?” keskeyttää Teija.
“Hanna Tissari”
“Hanna, voi ei”. Pekka ei muistanut, että myös Teija oli samaan aikaan koulussa ja tunsi Hannan. “Niin, siis. Minä ja Inga löysimme pariskunnan kuolleena heidän kodistaan lauantaina. Se oli karmaiseva näky. Tämä teille tiedoksi, kun tulee jossain kohdassa kuitenkin juttuja tapauksesta.”
Kaikki neuvottelupöydän äärellä menivät aivan hiljaiseksi, paitsi Teija joka nyyhkyttäen kuivaa kyyneleitä poskiltaan. 

Hetken hiljaisuuden jälkeen Pekka jatkaa, liian nopeasti, seuraavaan aiheeseen. “Kolmanneksi uutisia omasta roolistani lähitulevaisuudessa. Ingalla alkaa suuri projekti, johon hän tarvitsee pätevää apulaista. Mutta koska sellaista ei löytynyt, niin vaatii hän minua apulaisekseen.” Tuo pieni sutkautus ei aiheuttanut hymyä, vaan paheksuntaa äskeisen kamalan uutisen takia. “Eli olen seuraavan parin kuukauden ajan aika paljon poissa.”

Talousjohtaja Jarkko kommentoi uutista.
 “Kukas sitten sinun hommat hoitaa täällä? Tommiko, joka on jo nyt ylityöllistetty?” Tommi mietiskelee selvästi, onko uutinen uhka, vaiko mahdollisuus. “Se onkin sitten se neljäs asia. Olen palkannut tänne apulaisjohtajan. Hän lupasi tulla esittäytymään yhdeksältä, vaikka te kaikki hänet kyllä jo tunnette.”
Paikallaolijat pyörittelevät päitään miettien kuka uusi johtaja voi olla, kun kaikki heistä on jo paikalla?

Samalla neuvotteluhuoneen ovi aukeaa ja sen takaa kurkistaa Perttisen pää. “Voinko jo tulla sisälle?”
“Meillä on vielä kokous käynnissä, odota siellä aulassa, tulen kohta.” Vastaa Keijo äkäisesti luottamusmiehelle, mutta Pekka korjaa vastausta. “Tule vain sisään.”
Perttisellä ei ole päällään mustaa hupparia ja keltaista heijastin-työtakkia, vaan musta kauluspaita, jonka päällä musta pikkutakki. Perttinen on leikannut pujopartansa pois ja solminut pitkän mustan tukkansa poninhännälle. Jos hänestä olisi valokuva tietosanakirjassa, niin alla kuvatekstinä lukisi: pikkunilkki.
Arkkitehti Riku tajuaa ensimmäisenä tilanteen. “Et saatana ole tosissas. Onks Perttinen meidän uusi pomo? Ei vittu Pekka. Oleks ihan kipee?”

Neuvotteluhuoneeseen syntyy sekasorto, osa uhkaa eroavansa toinen osa pitää Pekkaa idioottina. Entinen luottamusmies seisoo oven suussa hymyillen ja selkeästi nauttien tilanteesta. Pekka tiesi, että nimitys tulee aiheuttamaan mellakan, mutta hänellä ei ollut vaihtoehtoa. Keskustelu Perttisen kanssa edellisenä iltana oli inhottava. Perttinen osasi hyvin yhdistellä asioita ja pääsi perille Pekan lavastuksesta. Koska naapurina ja entisenä koulukaverina tuntee Siveniuksen tilanteen, niin kiristäminen on hänelle helppoa. Paidan lisäksi Perttisellä oli kännykässä muutamia valokuvia, kuten kuva Pekasta Hannan auton kyydissä ja hämärä kuva aamuyöllä kotiin palaavasta Pekasta. Vaikka oikeudessa nuo todisteet eivät aiheuttaisi sakkoa pahempaa tuomiota, niin kotona kylläkin. Inga ja appiukko heittäisivät hänet heti pihalle kotoa ja firmasta. Ja mikä kaikkein pahinta, hän menettäisi poikansa, Kaiken muun Pekka kyllä kestäisi, eikä pitäisi muutosta edes välttämättä kamalana, mutta Thorstenin menettämistä hän ei kestäisi. 

“Perttinen, voisitko mennä huoneeseeni odottamaan, kiitos. Keskustelemme vielä hetken täällä ja tulen kohta luoksesi.”
“Oukei, menen meidän huoneeseemme! Ota kaikki aika, jonka tarvitset.” Perttinen katsoo vielä hetken uusia, kauhistuneita alaisiaan ja poistuu sen jälkeen hitaasti. Hän jättää oven auki tahallaan kuullen kuinka se kohta paiskataan kiinni. Oven läpi hän kuulee mekastuksen alkavan uudelleen. “MITÄ VITTUA PEKKA?”
Pekka rauhoittelee Rakennus Ministeriön päällystöä ja saa heidän lopulta hiljentymään. “Ymmärrän, että tämä tuntuu teistä oudolta ja aiheuttaa pelkoa.”
Älämölö meinaa alkaa uudelleen, mutta käden liikkeillään Pekka saa heidät taas hiljentymään.
“Vanha sanonta on, että kukaan ei ole niin paha kapitalisti, kuin entinen kommunisti. Olette sanoneet koko ajan, että Pertinen aiheuttaa harmia ja työllistää. Meidän ei ole mitään mahdollisuutta irtisanoa luottamusmiestä. Siis käytännössä. Mutta varatoimitusjohtajalla ei ole irtisanomisaikaa. Katsotaan mitä tapah…”
Jarkko keskeyttää selittelyn. “Varatoimitusjohtaja? Onko Perttinen meidän uusi varatoimitusjohtaja? Eli hän on meidän kaikkien pomo? Tai siis tulee olemaan heidän pomonsa, minä meinaan lähden nyt kirjoittamaan irtisanomisilmoitusta.“

Muut paikallaolijat nyökyttelevät Jarkon irtisanomis uhkaukselle.
“Rauhoittukaa hetkeksi.” Pekka sanoo ja käy samalla kurkkaamassa, ettei Perttinen ole salakuuntelemassa oven takana. “Tämä on enemmänkin mahdollisuus kuin uhka. Jos minun ja Ingan juoni onnistuu, niin piankin ongelmamme on ratkaistu. Ensinnäkin seuraavaksi pitää järjestää uuden luottamusmiehen valitseminen. Olen varma, että Perttinen tulee valituttamaan paljon myötämielisemmän henkilön, kuin itse oli. Hänellä on nyt oma lehmä ojassa. Inga oli varma, että ongelma ratkaistaan tällä tavalla nopeasti.” 
Pekka valehtelee Ingan osuudesta. Oikeasti hän joutui käyttämään kaikki keinonsa, että sai Ingan hyväksymään nimityksen. Hän otti asian puheeksi rakastelun ja porealtaassa nautiskelun jälkeen. Toki kiihkeä keskustelu pilasi nautinnollisen illan, mutta se oli ainut tilanne, jossa nimitys ehdotuksella oli pieninkin mahdollisuus mennä läpi. Vaikka Pekka onkin firman toimitusjohtaja, niin todellista valtaa yrityksessä pitää Siveniukset.  

“Olenko ikinä pettänyt teitä? Uskokaa minuun, pyydän. Kaksi viikkoa- kaksi viikkoa ja asiat järjestyy. Kestäisittekö Perttistä kaksi viikkoa? Antakaa minulle hetki aikaa ja kaikki järjestyy.”
Oikeasti Pekalla ei ole mitään hajuakaan, miten asiat voisi mitenkään parantua ikinä, mutta kaksi viikkoa on parempi kuin kriisi tänään.
Päällystö on hiljaa ja alkaa myöntyä Pekan vetoomukseen. Kait kaksi viikkoa armonaikaa alkaa muodostua yhteiseksi mielipiteeksi. 

“Jatketaan tekemistä ihan normaalisti. Lähdetääs kaikki hommiin. Tilanne on uusi meille kaikille. Minä menen sopimaan Perttisen kanssa pelisäännöistä. Kiitos teille kaikille, että suhtaudutte tähän yllätykselliseen muutokseen näin nätisti.”
Hiljaisesti murmuttaen porukka alkaa siirtymään pois neuvotteluhuoneesta. Tommi jää istumaan paikoilleen ja katsoo syvään Pekan silmiin. Kun kaikki ovat poistuneet laukoo hän tiukan kysymyksen. “Kuinka Perttinen kiristää sinua?”
Pekka olettikin, jos joku arvaa oikean syyn ylennykseen, niin se on Tommi. Mutta siitä huolimatta hän hämmentyy. “Ei mitenkään. Tämä on Ingan neuvokas idea ratkaista ongelmamme”.
Pekan hämmennys kuitenkin paljastaa valehtelun ja Tommi vetää omat päätöksensä. Enemmänkin Tommia harmittaa Pekan valehteleminen kuin Perttisen ylennys. Varmasti taustalla on jotain, jota Pekka ei paljasta, mutta mitä? Siitä pitää Tommin ottaa selvää. 

Perttinen lojuu Pekan mustassa nojatuolissa pitäen jalkoja tammisen pöydän päällä. Hän on löytänyt Pekan laatikosta paksun sikarin, jota pyörittelee käsissään. Pekka sulkee oven takanaan ja istahtaa vierastuoliin pöydän toiselle puolelle sanomatta sanaakaan. Hän haluaa Perttisen avaavan keskustelun. 

“Soitin äsken liittoon ja kerroin irtisanoutuvani. Pitää kertoa pojille, että alkavat valitsemaan uutta luottamusmiestä. Mites muuten, eiks varatoimitusjohtajalla kuuluis olla Bemari työsuhdeautona? Mä en oikein välitä noista täyssähköautoista, mut hybridi se voi toki olla. Niissä on tehoja aika kivasti.” Perttinen on varma, että hänen kiristyksensä kestää vielä työsuhdeauton verran.
“Oletko ajatellut myös tekeväsi töitä, vai tuleeko sinusta pelkkä kuluerä?” Pekka kysyy hiljaa tietäen olevansa alakynnessä. “Meillä on yksi työhuone vapaana, pitää vaan tyhjentää rojut pois sieltä.”
“Mietiskelin samaa. Jarkon huoneessa on aika mukava näköala ja se on kivan suuri. Jarkko voisi muuttaa siihen pieneen koppiin.”
“Et voi tehdä tuota. Sain juuri ja juuri ylipuhuttua hänet jäämään taloon.”
“Ei se haittaa, en oikein ole koskaan pitänytkään hänestä.”
“Saat tämän huoneen, minä vaihdan siihen pienempään.”
“Eihän se nyt sovi. Älä ole mamo.“ 

Pekka nousee seisomaan ja kääntyy selin Perttiseen. Hän hengittää syvään ja koittaa rauhoittua. Kohta kääntyessään huomaa hän Perttisen virnistävän pirullisesti tietäen olevansa niskan päällä. Perttinen selkeästikin hakee ääripistettä, mihin saakka kiristystä voi käyttää. Onneksi Pekka oppi jo koulussa ilkimyksen tavat ja osaa olla lähtemättä mukaan. 

Hän kääntyy hetkeksi katsomaan seinällä olevaa taulua, jossa kymmenvuotias Thorsten istuu isänsä polvella nojatuolissa. Inga seisoo tuolin takana hymyillen lempeän äidin tavoin. Pekka miettii aina taulua katsellessaan, että yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa.
“Kuules Jukka, jos rupeat liian ahneeksi, niin tämä kiristys loppuu heti alkuunsa. Jos jarkko tai joku muu päällystöstä lähtee, heittää Inga sinut pihalle välittömästi. Kuten tiedät, minä olen täällä vain renkinä. Jos haluat tämän toimivan, niin olet kohtuullinen ja tulet toimeen uusien alaistesi kanssa. Näytä, että olet kymppitonnin palkan ja Bemarin arvoinen.”
Perttinen lopettaa virnuilun ja puntaroi Pekan sanomisia.
“Voisit ensimmäisenä työnäsi hoitaa meille neuvottelukykyisen luottamusmiehen. Sen varmaankin saat junailtua?”
“Toki. Siinä asiassa voit luottaa minuun,” vastaa juuri äsken ammattiliitosta eronnut mies.
“Toinen tehtäväsi onkin hieman vaikeampi. Osta Hannan talo firmalle. Kunnostetaan se ja myydään eteenpäin.”
“Eihän Hannan ruumis ole vielä edes kylmennyt ja sinä jo ostat taloa.”
“Hannan dementoitunut äiti oli hänen ainoa sukulaisensa. Talosta saatavilla rahoilla hän ei jää tyhjän päälle. En tiedä kuka huolehtii äidistä, mutta muutama satatuhatta auttaa häntä.”
“Kapitalisti kääntää ahneuden laupiaan työksi.”
Pekka jättää Perttisen kommentin huomioimatta ja jatkaa neuvottelua. “Voidaanko sopia, että sinä otat sen varastona olleen huoneen toimistoksi? Se olisi ainut järkevä vaihtoehto tässä tilanteessa.”
“Hmm. Oukei. Mutta sitä ennen käyn Laakkosella valitsemassa sopivan auton.”
Mitään sanomatta Pekka poistuu huoneesta palkanlaskentaan ohjeistamaan kuinka Perttiselle maksetaan palkkaa ja minkälainen työsopimus hänelle pitää tehdä.