5. Appiukolla

Pekka ja Thorsten astuvat hissistä ylimmässä kerroksessa samaan aikaan kun Inga nousee viimeisiä rappuja. “Laiskiaiset, viisi kerrosta vain ja pitää käyttää hissiä.”
Pekka vetää vanhanmallisen hissin metallisen oven kiinni ja hissi lähtee saman tien alaspäin. Ylimmässä kerroksessa on kaksi ovea, jotka molemmat kuuluvat samaan asuntoon. Toinen ovista on tarkoitettu palvelusväkeä varten. Suuremman, koristellun oven tulee avaamaan noin viisikymmenvuotias, sopusuhtainen, vihreään napitettuun paitaan ja vaaleisiin housuihin pukeutunut nainen. Hänellä on silmälasit otsalla pitämässä puolipitkät vaaleat hiukset ojennuksessa. 
“Hei, tervetuloa! Olen Helena, uusi avustaja. Te olette varmaankin Inga, Pekka ja Thorsten.”
Tulijat ovat hieman hämmästyneitä, koska avustajan vaihtuminen on heille yllätys. “Hei, missäs Harri on?”
“Voi kuulkaas, Harrille tapahtui ihan kauhea asia. Hän rakastui, ajatelkaapa. Avioliitto ja tämä työ eivät oikein sovi yhteen.”
Inga katsoo huolestuneena Helenaa. Hän vaikuttaa aivan liian iloiselta ollakseen vanhan ärjyn papan avustajana. Heidän jutustelun lomassa Thorsten on kumartunut silittämään vanhaa valkoista Länsiylämaan terrieriä, westietä, joka on puikkelehtinut tervehtimään vieraita. “Hei Korpraali, onko sulla ollut mua ikävä.” Valkoinen terrieri kiipeää nuolemaan Thorstenin nenää ja korvia ja poika kaatuu taaksepäin, samalla kun koira nousee seisomaan hänen vatsansa päälle. Pekka on aina hämmästellyt, kuinka niinkin ilkeällä ihmisellä kuin appiukko on, voi olla niin hellyttävän kiltti ja suloinen lemmikki.
Hetken katseltuaan kaksikon painimista Helena pyytää: “Saisinko takkinne, kiitos. Kalle odottaa teitä olohuoneessa.”
Pekka ja Inga katsovat Helenaa hämmästellen. Kukaan avustajista ei ollut koskaan aikaisemmin kutsuneet Herra Karl Siveniusta Kalleksi. Kun Pekka astui sukuun, appiukko opasti häntä seuraavasti. “Vain ystävät kutsuvat minua Kalleksi. Joten sinä kutsut minua nimellä Karl tai Herra Sivenius.” 

Ingan johdolla he astuvat salonkiin, jossa vanha herra istuu pyörätuolissa lukemassa Mannerheimista kertovaa  kirjaa “Aristokaatti Sarkatakissa”. Vieraat odottavat hiljaa, kun isäntä lukee luvun loppuun tietäen, ettei häntä kannata häiritä kesken luvun. Suuressa huoneessa on kaksi isoa nahkaista nojatuolia. Niitä vastapäätä on on ruskea sohva, jonka nahka on tiukasti napitettuna. Keskellä naudan nahasta tehdyn valkoisen ja ruskean maton päällä kahvipöydän virkaa ajaa suuri arkku, jonka lukkoon on asetettu suuri avain.  Talon isännälle on tehty lukunurkkaus, jossa valonlähteenä toimii kullanvärinen jalkalamppu valkoisella posliini varjostimella.
Hetken hiljaisuuden jälkeen vanhus nostaa katseensa ja toivottaa vieraat tervetulleiksi. Inga kumartuu antamaan suukon isälleen. Pekka tervehtii kädestä puristaen huomaten, että appiukon kädenpuristus on aivan voimaton. Thorsten on iloissaan, kun papalla ei riitä voimat puristamiseen poskesta, kuten hän on aina aikaisemmin tervehtinyt ainoaa lastenlastaan. 

Isäntä toivottaa kolmikon tervetulleeksi käheällä äänellään. Pitkästä ja komeasta sotilaasta, johtajasta on sairauden myötä tullut kumara vanha äijä. Vaikka Karl Sivenius näyttää raihnaiselta, niin hänen aivonsa toimivat yhtä terävästi kuin aikaisemminkin. Tosin hän vain väsyy nykyään nopeasti, joten työelämään hän ei enää kykene. 

Helena astuu messinkinen kahvipannu kädessä saliin ja pyytää vieraita istumaan pöytään. Ruokasalin pitkään pöytään on katettu pienin punertavin kukin koristeltu kahviastiasto. Koristeellinen pöytäliina on kirkkaan valkoinen. Keskelle pöytää on laitettu tarjolle iso voileipäkakku, omenapiirakkaa ja kirkkaaseen kannuun vaniljakastiketta. “Thorsten, käy pesemässä kädet.” komentaa äiti poikaansa. Odotellessaan appiukon pääsemistä pöytään, Pekka ihailee merellistä maisemaa ikkunasta. Oikealla jäänmurtajat odottavat jäiden muodostumista. Suoraan edessä näkyy Kruununhaka ja vasemmalla Presidentinlinnan päävartio. Alhaalla olevat Kanavarannan laiturit ovat tyhjinä, kadulla kulkee jonkin verran lämpimästi pukeutuneita reippailijoita.  

Ruokasali on koristeltu Siveniuksen arvomaailman mukaisesti. Yhdessä nurkassa on valkoisen pylvään päällä valkoinen patsas, joka kuvaa antiikin sotilasta. Takaseinällä on suuri taulu, joka kuvaa yhdysvaltain sisällissodan taistelua.  Sivuseinällä on pienempiä muotokuvia suvun merkkihenkilöistä. Useimmat heistä miehiä sotilaspuvussa. 

  
Kun Thorsten tulee käsien pesulta, käy hän matkalla pikkuisen rapsuttamassa Korpraalia korvan takaa. Hänen äitinsä katsoo vihaisesti, mutta ei viitsi komentaa uudelleen pesulle.
“Haluaisiko Thorsten mieluummin Kokista tai Fantaa?” Kysyy Helena Ingalta.
“Olisiko sokeritonta?”
“On kyllä, tuon molempia.”
Kahvipöydässä on hiljaista. Pekka ja Thorsten on opetettu olemaan hiljaa, jos heiltä ei mitään kysytä. Koska isäntä väsyy helposti, on hänkin ääneti. Joten ainut puhuja on Inga.
“Meillä oli eilen maanpuolustajien kerho kylässä. Kiitos kun pyysit Kimiä puhumaan. Kaikki olivat valtavan otettuja siitä, että kenraali ja strategiajohtaja oli meille puhumassa. Ja hänen esittämänsä suunnitelmat vastustajan maaperällä tehtävästä sissitoiminnasta oli erittäin nerokas. Ainut negatiivinen asia siinä oli se, että myös vastustajilla on samanlaisia suunnitelmia.”
Pekkakin kiinnostuu asiasta. “Kerro lisää.”
“Siis yksinkertaistettuna joukko siviilien sekaan soluttautuneita sotilaita tekee pieniä tuhotöitä vihollisen maaperällä ja saa aikaan pelkoa ja sekasortoa.” Inga ei halua kertoa tarkemmin, koska Thorsten kuuntelee korva tarkkana. 

Kun kahvit on juotu, pyytää Karl Helenaa luokseen ohjeistaakseen häntä. Helena nyökkää ja tekee ehdotuksen. “Lähtisitkö Thorsten kanssani ulkoiluttamaan Korpraalia. Kierretään Katajanokka ja käydään matkalla piipahtamassa koirapuistossa?” Thorsten hieman epäröi, mutta Ingan nyökkäyksen jälkeen myöntyy. “Ota Torsti minun takkini omasi päälle. Meren äärellä on aina kylmä ja Korpraalin vauhti on verkkaista.”
Thorsten menee Korpraalin eteen polvilleen ja juttelee hänelle. “Lähdetäänkö ulos, jaksaisitko lähteä?” Koira kääntelee päätään yrittäen ymmärtää pojan puhetta. Korpraali tietää kuitenkin mistä on kyse ja alkaa heiluttamaan iloisesti häntäänsä.

Helenan, Thorstenin ja Korpraalin poistuttua Inga levittää mukanaan tuoman suuren Suomen kartan ruokasalin pöydälle. Lisäksi hän ottaa laukustaan mustan muistikirjan, ja kultaisen kuulakärkikynän. Karl ei halua, että hänen kanssaan keskustellessa näppäillään tietokonetta. Pekka ymmärtää, että häntä ei kaivata ja menee Salonkiin istumaan. Hän valitsee nojatuolin, joka on lähimpänä ruokasalia, jotta kuulisi Siveniuksien suunnitelmat.
Tuleva suuri toimeksianto on ensimmäinen, jonka Inga tulee itsenäisesti toteuttamaan, ilman isänsä mukanaoloa. Pienempiä keikkoja hän on toteuttanut aikaisemminkin itse, mutta ei mitään näin valtavaa. 

Inga aloittaa suunnitelmansa esittelyn.
“Tässä kartalla on kolmekymmentä valtausta, joita käytämme operaatiossa. Nuo harmaalla merkityt on muiden yhtiöiden valtauksia. Punaisella tähdellä on merkittynä ne paikat, joihin oikeasti ollaan avaamassa kaivos. Niitä on neljä kappaletta. Keltaisella merkityt seitsemän kohdetta on tulevaa CETA-sopimusta varten. Ne on valittu siten, että todennäköisesti niihin ei anneta perustaa kaivosta. Mutta suunnitelmana on vedota CETA-sopimukseen ja saada valtiolle langetetuilla sakoilla parempi tuotto kuin mitä näistä kaivoksista saataisiin.
Loput, mustilla merkityt kohteet, on pelaamista varten. Niihin ei oikeasti ole suunnitteilla mitään. Nimi kohteen vieressä kertoo, kuka poliitikoista tai virkamiehistä saa kunnian ko. valtauksen luvan purkamisesta.”
Karl kysyy jotain Ingalta, mutta Pekka ei saa selvää kysymyksestä.
“Yksi uraanikaivos. Kaksi grafiitti kaivosta ja yksi kupari- ja nikkelikaivos.” 
isännän hiljaista muminaa
“Miljoona plus kulut plus prosentti tuotosta. Lisäksi optio kahden kaivoksen alasajosta siten, että yhtiöiden ei tarvitse siivota jälkiään. Niistä neljäsataatuhatta kappale plus kulut, totta kai.”
isännän hiljaista muminaa
“Kiitos, yritin tehdä, kuten olet opettanut. Nyt tarvitsisin nimiä käytettävissä olevista resursseista ja keinosta hyödyntää heitä. Aloitetaanko ministereistä, keitä meillä on?”     

Pekkaa harmittaa, kun hän ei kuule appiukkonsa puhetta, mutta hän ei kuitenkaan uskalla siirtyä lähemmäksi. Hän kuulee kuitenkin selkeästi vaimonsa puheenvuorot.
“Olin aina luullut, että ministerin ostaminen olisi kalliimpaa, miksi he ovat noin edullisia?” ihmettelee Inga
isännän hiljaista muminaa
“Aah, nyt ymmärrän. He ovat kuin etulinjan sotilaita, jos joku kaatuu, niin takaa tyrkätään uusi mies tai nainen tilalle. Entä jos hallitus kaatuisi?”

Ulko-oven avaus keskeyttää kaksikon suunnitelman. Thorsten astuu eteisestä salin ovelle. “Siellä on ihan sairaan kylmä. Ja kun alkoi satamaan, niin korpraali löi tassut lukkoon. Ei auttanut kuin tulla takaisin sisälle. “Kun Helena on pyyhkinyt koiran tassut, Korpraali tassuttelee isäntänsä luokse, nousee pyörätuolia vasten ja haukahtaa herkkupalaa vaatien. Karl ottaa taskustaan kaksi koiran keksiä ja antaa ne yksitellen koiralle, samalla leperrellen. Pekka katselee ihmetellen rituaalia. Miten mies, joka ärjyilee kaikille ihmisille, voi heltyä koiran edessä. 

Inga ja Karl siirtyvät työhuoneeseen jatkamaan keskustelua. Pekka kuulee enää yhden lauseen kaksikon keskustelusta. “Entäs avustaja, virkamiehet, ketkä heistä meillä on?”
Oven sulkeuduttua Pekka tarkistaa kännykkänsä. Kuusi viestiä, joista neljä Perttiseltä. Kaikki viestit ovat lyhyitä ja sisältö on sama. “Meidän pitää tavata, tänään.”
Pekka vastaa lyhyesti. “OK, tulen illalla käymään, kun pääsemme kotiin.” 

Vastaus tulee pikaisesti. “Tule ennen kahdeksaa, tai soitan poliisille.”
Pekka päättää olla vastaamatta ja laittaa puhelimen taskuunsa.   

Pitkäksi venähtäneen vierailun jälkeen kolmikko palaa autolle. Helena oli tilannut Ravintola Sipulista kolmen ruokalajin päivällisen, jonka itse keittiömestari kävi toimittamassa ja tarjoilemassa. Isäntä ja Inga söivät nopeasti vain pääruuan ja menivät sen jälkeen jatkamaan neuvonpitoaan. Heidän lähdettyään myös Helena istui ruokasalin pöydän ääreen viihdyttämään tylsistyneitä miehiä. 

“Helena on tosi kiva” Kommentoi Thorsten samalla kun laittaa etupenkillä turvavyötä paikalleen. Inga istuu takapenkille Thorstenin taakse ja ottaa tummanruskean, kultaisin reunuksin koristellun kannettavansa esille. “Minun pitää kirjoittaa muistiinpanot puhtaaksi, joten olkaas hissukseen, että voin keskittyä.” Thorsten olisi mielellään keskustellut isänsä kanssa vierailusta, mutta laittaa kuitenkin kuulokkeet päähänsä. 

Pekka lähtee ajamaan rauhallisesti vaikka kello onkin jo kohta puoli kahdeksan. Perttisen luokse pitäisi ehtiä kahdeksaksi, joten heti päästyä nupukivikaduilta asfaltille, nostaa hän nopeutta. Harmittavasti edellä kuitenkin ajaa poliisiauto, joten hän joutuu laskemaan nopeuden sallituksi. Mäkelänkadun päässä edellä ajava poliisiauto kääntyy Pohjolankadulle ja Pekka nostaa taas nopeutta. Harmittavasti myös heidän takanaan ajoi poliisiauto, jonka hälytysvalot käskevät Pekkaa ajamaan tien sivuun. “Turpeinen, taasko sä hankit sakot. Paljon ajoit yli?” 
Pekka miettii ja on varma, että selviää rikesakoilla. Onneksi rikesakkoja voi ottaa määrättömästi, ilman että menettää ajokortin. 

Parinkymmenen minuutin päästä Pekka palaa autolle samalla tekstaria naputtaen Perttiselle. Sorry, menee vielä hetki. Tulen heti käymään, kun saavumme kotiin.

“Iskä, mulla on huomenna enkun koe. Voitasko nyt koittaa päästä himaan.” Kiukuttelee väsynyt poika isälleen. Inga on saanut muistiinpanonsa tehtyä ja odottaa myös malttamattomana kotiin pääsyä. Hän näppäilee kännykkäänsä ja kertoo laittaneensa saunan päälle. Pekka tietää, että suuren projektin antoisa suunnittelupäivä ja tulevien vieraiden odotus herättää vaimon seksuaaliset tarpeet. Normaalin kaavan mukaan tarkoittaa ensin lämmittelyä löylyssä, sen jälkeen kiihkeä, hikinen rakastelu lauteilla ja lopuksi Pekka tuo shampanjaa porealtaassa rentoutuvalle johtajattarelle.

Nyt Pekan vaan pitää ehtiä käydä kiristettävänä Perttisen luona ennen sessiota. Hän katsoo käynnykkäänsa, johon tulee vastaus. Sinua varmaa jännittää, ehditkö ajoissa?