15. Juhannuksen jälkeen

Juhannuksen jälkeinen sunnuntai on lämmin ja aurinkoinen. Turo istuu baarijakkaralla Grillin vierellään kävelysauvat, jos joku vierailija sattuisi tulemaan pihalle. Iso, metallinvärinen Weberin grilli on täynnä lihaa ja kasviksia. Uunissa kypsytetyt ribsit ja halloumit odottavat vielä sivupöydällä grilliin pääsyä. Turo sivelee kastiketta grillattavien päälle ja kääntää polttimia pienemmälle, etteivät ne kuivuisi. Yksi syöjä puuttuu vielä paikalta. Mia oli laittanut tunti sitten viestin, että on Rytkösenniemessä puolentunnin päästä, mutta häntä ei näy vieläkään paikan päällä. 

Veikko tulee sisältä salaattikulhon ja leipäkorin kanssa ja laskee ne terassin pöydälle, jossa on jo lautaset ja lasit katettuna. Hän ottaa takataskuihinsa tungetut Berliner Pilsner oluet ja ojentaa toisen Turolle. Turo avaa ojennetun oluen grillin kyljessä olevalla pullonavaajalla ja ojentaa sen takaisin Veikolle, ottaen toisen oluen avattavaksi. ”Annahan meille haarukat, niin otetaan hieman alkupalaa Miaa odotellessa.” Turo valitsee grillistä muutamia herkkuja apupöydällä olevalle lautaselle.
”Fredrikin sisäpiirintieto EncroChatin salatun liikenteen avautumisesta poliisille on mielenkiintoinen. Uhka vaiko mahdollisuus, siinäpä kysymys.”
Turon selitys keskeytyy Mian ajaessa pihaan asuntoautolla. Hän peruuttaa tottuneesti valtavan kokoisen, Norjasta tuodun Concorde Liner plus asuntoauton omalle paikalleen ja hyppää ulos ohjaamosta.

”Anteeksi, että olen myöhässä. Kavereiden piti jäädä ylistämään Concordea puoleksi tunniksi, ennen kuin sain heidät ulos autosta.”
”Ei mitään, mutta tule saman tien syömään ja pura tavarat vasta sen jälkeen. Muuten menee pihvit kuiviksi.”
”Käyn vain puuteroimassa nenän ja tulen ihan heti.” Vastaa Mia ja astuu sisälle matkustamoon.
Veikko palaa ulos kädessään tarjottimella tsatsikia, hummusta, fetaa, tuorejuustoa, voita ja oliiveja. Hän asettelee ne pöydälle ja palaa sisälle hakemaan juomat.

Turo on laittanut ribsit ja halloumit grilliin ja kasaa jo paistettuja tarjoilulautasille.
”Äijäthän on laittaneet pöydän koreaksi. Toitteko nuo makkarat Saksasta asti?”
”Berliinin lentoaseman kylmäaltaasta napattiin mukaan.” Vastaa Veikko ja jatkaa: ”Mites juhannus tuli juhlittua?”
”Normaalia juhlintaa ja poikien örveltämistä. Mutta myös mielenkiintoisesti. Kahdelle ystävättärelleni tuli ero juhannuksena ja pääsin tekemään syvä-analyysia lesbouden saloista. Laura avautui yön tunteina ja kertoi, miten homma toimii kahden naisen kesken.”
Veikon kummastellessa Mian puheita, Turo kommentoi hämmästymättä. ”Hyvä, tuosta voi olla merkittävää hyötyä aloittaessasi suhdetta Nykäsen kanssa.”
”Oho, ehdotukseni Nykäsen hurmaamisesta on siis saamassa hyväksyntää? No mutta mitenkäs teidän reissunne meni? Löysitkö Turo kaipaamasi vastaukset?”

Berlin
Ruusuja haudalla

”Aurinkoinen Berliini tarjosi kaikki ne vastaukset, joita sieltä lähdin hakemaankin, ja muutenkin reissu oli antoisa. Olimme keskiviikon Potsdamissa. Haimme Ruusuja aseman Blume 2000 kukkakaupasta, mistä Mariakin aina kukat osti, ja veimme ne haudalle. Haudalla tunsin vain surua ja kaipuuta. Tai ehkä se oli huono omatunto, joka vei kaikki voimat siinä seisoessa. ”
”Ymmärrän, ehkä.”
”Haudalla käynnin jälkeen kävimme kävelyllä Sanssouci-puistossa, jossa retkeilimme Marian kanssa suhteemme alkuaikoina. Siellä kävely sai asiat takaisin oikeaan perspektiiviin. Bergson tappoi ihanan nuoren naisen ja suloisen pikkupojan.”
Pöytään laskeutuu hetkeksi hiljaisuus ja Turo kuivaa kyyneleitä silmistään. Veikko katkaisee hiljaisuuden.
”Mutta hotelli oli kelvoton.”
Vaikka Turon silmät ovat vielä kosteina kyynelistä, suu vääntyy hymyyn.
”Majoituttiin hotelli Pestanaan, jossa majailin Fredrikin kanssa yhteistyötä aloittaessani. Se on sadan metrin päässä toimistolta. Heti kun olin päässyt huoneeseeni, niin Veikko hakkaa ovea.”
”No perkele. Joku saatanan ääliö oli juonut minibaarin oluet ja laittanut vettä tilalle.”
”Osaan kuvitella,” naurahtaa Mia ja ottaa ison huikan oluesta.

He juttelevat vielä hetken vierailusta kellaribaarista, jossa Veikko oli käynyt soittamassa nuoruudessa Ulvovien Susien kanssa, sekä paikan muuttumisesta über-siistiksi jazz baariksi. Koska miehet näyttävät jo lopettaneen ruokailun päättää Mia, että on aika siirtyä asiaan.
”Mitä mielenkiintoista Fredrik kertoi?”

Koska Turolla on vielä ruokaa suussa, aloittaa Veikko kertomisen.

”Tapasimme Fredrikin eläinpuistossa norsujen aitauksen edessä ja mentiin sitten viereiseen La Sardegnaan pitkälle illalliselle. Koska eläinpuistossa vierailee niin paljon suomalaisia, liikkui Turo siellä pyörätuolilla. Ei otettu turhia riskejä.”
Turo on saanut pureskeltua kuivahtaneen pihvin ja jatkaa. ”Fredrik kertoi hieman huolestuttavia uutisia. Rikollisten salattu viestintäkanava EncroChat on todennäköisesti avautunut poliisille. Se on vielä sisäpiirin tietoa, mutta poliisi pystynee seuraamaan rikollisten välisiä keskusteluja.”
”Kuinka paha uutinen tuo on?”
”On mahdollista, että hänen käymänsä keskustelut Nadjana Bergsonin kanssa ovat paljastuneet poliisille. Fredrik kuitenkin osaa asiansa ja hänen paljastumisestaan ei ole huolta. Erilaisten vempainten ja VPN- viritysten avulla hän on voinut pitää viestinnässä näkyvän sijainnin ja oman sijaintinsa erillään. Mitään viestejä ei ole kuitenkaan lähetetty Saksasta.”
”No, miksi sitten olet huolestunut?”
”Bergson on keskusteluissa kummastellut miksi kukaan ei ikinä aikaisemmin ole kuullut Nadjasta? Ei edes Venäläiset. Hän siis epäilee, että taustalla on joku nainen naamiossa. Bergson ei elä enää montaa päivää, joten hänen epäilyksillään ei ole niin väliä. Mutta nyt on mahdollista poliisikin tietävän, ettei Nadja ole oikeasti venäläinen. Ja silloin on mahdollista epäilyksien kohdistuminen Miaan ja meihin. Siinä huolenaiheeni.”
”No tuossa meillä on hieman pohdittavaa. Onko järkevää enää jatkaa samalla suunnitelmalla.”
”Fredrikillä oli mielenkiintoinen idea ratkaisuksi, josta voisimme keskustella”, heittää Veikko väliin.
”No?”
”Saimme mukaamme ne kolme laitetta, joilla Bergsonin kanssa on viestitelty. Tuotiin ne osiin purettuna ja piiloteltiin osat laukkuihin ja pyörätuoliin. Bergson ei tietäne, että Interpol pystyy lukemaan reaaliajassa kaikki keskustelut. Tuo voisi olla mahdollisuus siirtää epäilyt muualle.”
”Ei kyllä ihan riskitöntä, mutta paras mitä keksittiin kolmeen mieheen. Neiti diplomi-insinööri voi pohtia parempaa tai kehitellä ideaa paremmaksi.” Veikko siirtää puheenvuoron Mialle.
”Äkkiseltään kuulostaa ihan hyvältä, mut pitää miettiä. Jos ymmärrän oikein, niin isoin riski on se, että meidän ja EncroChat-laitteen sijainti on sama. Ne laitteet ei siis koskaan saa olla kasattuna virta päällä lähelläkään siellä, missä meidän tiedetään olleen. Siis samaan aikaan.”
”Juuri niin, ja tuota meidän siis pitää pohtia. Mutta siihen tarvitaan iso kannu vahvaa kahvia ja konjakkia.”

Ilta alkaa hämärtymään ja viilenemään. Vaistomaisesti Turo varmistaa vielä, ettei pihalla ole ketään ennen kuin nousee pöydästä. He kantavat astiat sisään ja siistivät terassin ennen kuin siirtyvät ruokapöydän ääreen jatkamaan keskusteluja. Veikko siirtää turvahuoneesta tyhjän fläppitaulun ruokasaliin muistiinpanoja varten. Turo varmistaa vielä turvakameroista, ettei ketään ole tulossa ennen kuin he alkavat kahvin ja konjakin äärellä jatkamaan keskustelua.

”Tehtäiskö ensin listaa siitä, minkälainen arsenaali meillä on käytettävissä turvallisesti, eli Norjasta tuodut kamat.”
”Ihan hyvä idea, aloitetaan vaan siitä. ”
Veikko alkaa kirjoittamaan listaa fläpille. ”Norjasta hankittiin seuraavat: kaksi tehokasta ilmakivääriä ja kaksi tehokasta ilmapistoolia. Niihin normaalia isompia panoksia tuhannen kappaletta, eli varmasti riittävästi. Erikokoisia ja -mallisia veitsiä, puukkoja kymmenkunta. Muoviräjähdettä ihan riittävästi ja 8 nallia, jotka voi räjäyttää kaukosäätimellä. Samoja pillereitä, joita käytetty Saskaan on vielä neljä kappaletta. Ruotsinpuolelta ja Keski-Suomesta ostettuja puhelimia, sekä prepaid simmejä 6.”
”Ne ilmakiväärit on kyllä pirun tehokkaita ja tarkkoja. Ongelmana vaan se, että oli pakko osua päähän, jotta pysäyttää miehen”, kommentoi Mia arsenaalia.
”Tosin, me harjoiteltiin aika lyhyellä matkalla, koska kellarissa ei pystynyt pidempää rataa tekemään.”
”Mä kyllä ammuin paljon ilmapistooleilla, kun kävin ampumaradalla talvella.”
”Mutta SINÄ et ammu ketään. Jos joku painaa lipaisinta, niin se on joko Veikko tai minä. En suostu aiheuttamaan niitä painajaisia sinulle.”

Murha Korsossa

Veikko torppaa alkavan kiistelyn käytännön asialla: ”lisäksi Oronmyllyn kuljetuksen kaverit ovat maanantaina tuomassa Hyrylän ostarille valkoisen ison pakettiauton, Mersun Sprinterin, ja sen kyydissä on prätkä, musta KTM 500. Tallissani on kahdet ajokamat. Minulle ja Turolle sopivat, sekä yhdet Mialle.
”Voiko niihin Oronmyllyn kavereihin varmasti luottaa. ” Kyseenalaistaa Mia.
”Tuomas on rakas lapsuudenystäväni ja serkkuni. Hän ymmärtää, että koko hänen bisneksensä on kiinni siitä, että minä olen rahoittanut hänelle kaluston. Vaikka luotan häneen muutenkin hänellä on liikaa pelissä, että paljastaisi mitään. Eikä hän lisäksi edes tiedä mitään.”

 He hierovat lopullista suunnitelmaa aamuyöhän saakka, kunnes Veikko keskeyttää hidastuvan keskustelun kokonaan. ”Eiköhän tämä jo riitä. Suunnitelma kuulostaa aika valmiilta. Vanhan miehen on jo päästävä nukkumaan. ”
”Joo, ei tämä enää tästä hieromalla parane.”
”Ei hitto, se asuntoauto jäi tyhjentämättä. No mä meen sinne nukkuu, en jaksa enää alkaa säätää. Hyvässä hotellissakaan ei ole niin hyviä patjoja kuin sen makkarissa.”  Mia moiskauttaa pusun Turon suulle ja poistuu Veikon kanssa samalla ovenavauksella jo valkenevaan aamuyöhön. Turokin jättää astiat pöytään ja kömpii vessan kautta sänkyyn, vaikkei häntä vielä nukutakaan.”

Eliminaatio

Juhannuksen jälkeisenä keskiviikkona päivä on pilvinen. Aamulla satoi vettä, mutta nyt pilviverho alkaa rakoilla ja aurinkokin näyttäytyy ajoittain. Juhannuksen aikaiset helteet ovat väistyneet matalapaineen tieltä.

Vain Yksi Elämä
Nadja

Veikon astuessa sisään turvahuoneeseen on Mia naamioitumassa siellä kostonenkeliksi. Turo on tehnyt Mialle siirtokuvilla tatuointeja kaulaan ja nilkkaan. Nyt tatuoinnit ovat valmiita ja Mia vetää päälleen nahka-asun. Puvun kanssa näyttäisi siltä, että Mialle on tatuoitu kalkkarokäärme, joka kulkee läpi hänen vartalonsa nilkasta kaulaan. Käärmeen häntä alkaa nilkasta ja kaulasta pilkistää käärmeen kaksihaarainen kieli, josta tippuu veripisaroita. Mia on laittanut pinneillä oman tukkansa lyttyyn, jotta se jää nätisti piiloon peruukin alle. Silmiin Mialle tulee tumman ruskeat piilolinssit, jotka tekevät katseesta kohtalokkaan. Asun kruunaa mustat nahkahanskat, jotka sopivat luonnollisesti asuun.

Veikko antaa tilanneraportin. ” EncroChat kännykkä on Korson hautausmaalla Tyhjän Sylin Muistokiven luona piilossa.  Sprintteri on tallissa keula eteenpäin ja ovet auki, avaimet virtalukossa valmiina lähtöön. Prätkä sen takana, tankki täynnä. Turon ajopuku on takaovella.”
”Hienoa, entäs räjähteet ja laukaisin?”
”Tankin päällä olevassa laukussa valmiina. Lisäksi laukussa on hätäraketti, kuten Sprinterin hansikaslokerossakin ja minunkin autossani operaation keskeytystä varten.”
”Kaikki siis valmiina ja hyvässä aikataulussa. Janottaako?”
”Nyt maistuisi kyllä tuopillinen hyvää olutta, mutta pitänee pitäytyä roolissa ja tyytyä Karjalaan.”
Mia ja Turo naurahtavat Veikon nirpotukselle.
”No, mites? Aloitetaanko operaatio?”
He katsovat hetken aikaa toisiaan ja Mia vastaa kaikkien puolesta. ”Ehdottomasti.”
”Ok. Nyt ei sitten ole enää ikinä paluuta entiseen. Meni syteen tai saveen, niin suunnitelman mukaan edetään.” Vahvistaa Turo.
Veikko nyökkää vakavailmeisenä ja kaivaa taskustaan kaksitoista viidenkymmenen euron seteliä. ”Lähden Korsoon tarjoamaan uusille kavereilleni pari kierrosta. Eiköhän kuudella sadalla muutaman tuopposen saa ostettua ja ehkä jonkun näkäräisenkin.”
Turo ja Mia jäävät hetkeksi hiljaisina katselemaan ovea, josta Veikko on juuri poistunut.  

Tulevan operaation tekee haastavaksi se, että kolmikolla ei ole kommunikointikeinoja. Mian ja Turon on jätettävä kännykät Rytkösenniemeen, etteivät heidän liikkeensä paljastuisi. EncroChat kännykät on ohjelmoitu lähettämään viestejä Bergsonille ajastetusti. Siihenkin liittyy riski, koska he eivät tiedä mitä Bergson vastaa viesteihin. Jokaisella mukana olevat hätäraketit ovat sitä varten, että niiden avulla on mahdollista kertoa muille jos operaatio pitää keskeyttää.

Puoli kahdeksan aikaan Mia on vielä kertaalleen tutkimassa Korson alueen karttaa isolta monitorilta, kun Turo tulee takaisin turvahuoneeseen hänen kännykkänsä kanssa. ”Virittelin ja testasin vielä kertaalleen sen älykkään selfietikun. Hienosti toimii ja kuva kääntyy liikkeen mukaan.”
Operaatioon keskittynyt Mia ei vastaa mitään vaan nappaa vaaterekistä keltamustat kuskin housut ja paidan pukeakseen ne nahka-asun päälle. Hiljaisuuden vallitessa hän vetää jalkaansa turvajalkineet, laittaa tukan kiinni ponnarilla ja asettelee päähänsä mustan lippiksen. Aurinkolasit Veikko on vienyt valmiiksi pakettiauton kojelaudalle.

Kymmentä vaille kahdeksan, Mia valitsee puhelimestaan Katja Nykäsen puhelinnumeron ja siirtyy olohuoneeseen. Etsivä vastaa puhelimeen saman tien, heti ensimmäisen hälytyksen jälkeen. ”Nykänen.”
”Mia tässä hei, soitinko pahaan aikaan?”
”Mia? Ai Mia, ei et soittanut.” Taustan hurina paljastaa, että etsivä on autossa.
”Mietin kovasti, uskallanko soittaa sinulle.”
”Niin? Ja päätit kuitenkin uskaltaa, joten kerro vain mitä sinulla on mielessäsi.” Katja vastaa kummastuneena Mian arkailuun.
”Ravintola Briccossa olisi tyttöjen ilta lauantaina ja rohkaistuin kysymään, lähtisitkö sinne kanssani?”
Puheluun laskeutuu hetken hiljaisuus ja Mia alkaa jo vetämään takaisin.
”Ymmärrän, että ehdotus on rohkea ja ymmärrän täysin, jos kieltäydyt.”
Vieläkin menee hetken aikaa ennen kuin Katja vastaa.
”Tätä en todellakaan osannut odottaa. Anteeksi hiljaisuus, piti hetki sulatella. Kotipuolessani on sanonta Ei se ota, jos ei annakaan. Joka kai tarkoittaa, että tartu hetkeen, vaikka et hetkestä niin varma olisikaan.
Mia on hämillään Nykäsen pohdinnasta. ”Niin?”
”Ok, mennään vaan mihin aikaan?”
”Varaan meille pöydän kasiksi, sopisiko se?”
”Sopii, nähdään silloin.”
”Jännittävää, ihanaa, nähdään silloin, hei.”
Nykänen sulkee puhelimen sanomatta enää mitään, ei kai halua tehdä tyttömäistä oloa itsestään.
Mia nostaa molemmat kätensä pystyyn ja pompahtaa muutaman kerran. ”Yeeees! Tästä se lähtee.”
”Hyvä Mia. Hautausmaalle piilotetusta kännykästä lähti juuri ajastettu EncroChat viesti, jossa sinun kerrotaan myöhästyvän 20 minuuttia. Joten mars matkaan ja anna se puhelin tänne.” Komentaa Turo.

Mia vetäisee keltamustan kuskin takin päälleen ja livahtaa takaovesta, valvontakameroiden katveesta pihalle. Hän juoksee polkua pitkin kallion yli Veikon asunnolle ja sieltä talon takana olevalle autotallille, jossa valkoinen Mercedes Sprinter pakettiauto on valmiina. Hän avaa oven, käynnistää auton ja lähtee saman tien matkaan. Hän ajaa Veikon hiekkaista, kuusien reunustavaa pihatietä rauhallisesti, ettei vaan herättäisi huomiota. Mia huokaisee helpotuksesta kääntyessään asfaltoidulle Rytkösenniementielle, koska lähistöllä ei näy sivullisia ja hän uskaltaa jo hieman nostaa vauhtia. Hänellä on kuitenkin vain puoli tuntia aikaa ajaa Korson Ankkapuiston parkkipaikalle ja pyöräillä sieltä tapaamiseen.”

Tapaaminen on järjestetty samaan Korson pubiin missä Saska tapettiin. Veikko on mennyt sisälle puolitoista tuntia ennen tapaamista. Hän on kertonut kanta-asiakkaille saaneensa rahaa ”yhdestä keikasta vaan” ja tarjonnut juomia pöytäseurueelleen, johon on liittynyt muutamia uusiakin tyyppejä. Elämää nähnyt, liian tiukkaan ja tyttömäiseen asuun pukeutunut mustatukkainen nainen kuiskuttelee Veikon korvaan pyyntöä siirtyä intiimimpään paikkaan, jossa rahamiehelle olisi tarjolla kullanarvoista tavaraa. Veikko torjuu kutsun mahdollisimman lempeästi, ettei saisi vihanaista uudesta tuttavuudestaan.

Kolmisen varttia ennen tapaamista Veikko huomaa sivusilmällä, että paikalle saapuu kolme isoa, lihaksikasta äijää mustissa nahkatakeissa. Selvästikin Bergsonin henkivartijakseen pyytämiä miehiä. Vaikka Nadjan kanssa on sovittu, että Bergson tulee paikalle yksin, olikin apureihin turvautuminen todennäköistä. Jotteivat apurit paljastuisi, ovat he saapuneet paikalle reilusti etukäteen. Baaritiskillä Fredi hermostuu nahkatakkien sisääntulosta, koska arvaa kohta jotain tapahtuvaksi.

Timoteus Bergson saapuu pubiin tasan kahdeksalta ja astelee baaritiskille tilaamaan Frediltä viskin, tuplana ja kuivana. Hän kääntyy katselemaan porukkaa salissa ja tervehtii pienellä eleellä puolituttuja. Yhdestä pöydästä nousee kaveri ylös, mutta Timoteuksen vihainen ilme ja päänliike laittaa hänet istumaan takaisin pöytään. Henkivartijat istuvat omassa pöydässään muka huomaamatta Bergsonia ja keskustelevat niitä näitä. Pöydällä on keskellä kolme jo väljähtänyttä olutta, joista ei ole juotu kulaustakaan.

Kymmentä yli kahdeksan Veikko ehdottaa kavereilleen yhden röökin vetämistä pihalla.
”Mul on röökit loppu, mut jos Weke tarjoot, niin mikä ettei.” Anelee Veikon pitkäaikaisin Korsolainen tuttavuus, Pastori, tyhjentyneen tuopin takaa.
”Joo joo, mä spaddut kyl tarjoon, jos jollain ei oo.” Kommentoi Veikko ja lähtee kävelemään pihalle.

Veikko ja kolme muuta seisoskelevat pihalla tupakalla, kun Nadjaksi pukeutunut Mia kävelee kohti pubia. Kaverit katsovat suu auki, kuin seksikäs kaunotar lähestyy heitä. Nadjalla on sama nahka-asu, joka viettelevästi paljastaa käärmetatuoinnin nilkasta ja kaulasta. Hän puristaa vasemmassa kädessään pientä nahkaista pussukkaa, jossa on metallinen ketju. Nadja katsoo miehiä silmiin kävellessään kohti pubia. Mutta juuri ennen kuin on astumassa miesten eteen hän näyttää säikähtävän jotain ja kääntyykin vasemmalle. Hän lähtee kävelemään reippain askelin baarin ohi ja pujahtaa kulman taakse. Kulman takana hän vetäisee takin päälleen ja pitkälierisen hatun päähänsä, hyppää pyöränsä selkään ja polkee takaisin Ankkapuistoon.

Veikon kolme kaveria jäivät suu auki katsomaan Nadjaksi pukeutuneen Mian esitystä. ”Ei vittu mikä bööna!”  – ”Se pelästy sua Ripa, vittu ihan varmasti pelästy sua, kun jätkältä valu kuola molemmista suupielistä.”
Veikko patistaa kaverit sisälle. ”Lähetään äijät sisälle, suuta kuivaa. ” Sisällä tapahtuu juuri etukäteen suunniteltu reaktio. Veikon kaveri alkaa meuhkata kovaan ääneen. ”Ette usko, minkälainen bööna tänne oli tulossa, mut sit Ripa meni pelottelemaan sen tiehensä. Ihan mieletön seksipommi!”
Timoteus hätkähtää baaritiskillä ja komentaa metelöivän kaverin luokseen. ”Mitä sä höpötät, minkä näköinen se muija oli?”
”Mieletön ilmestys. Muistaks sen leffan missä Pamela Andersson oli joku tappaja-akka. Samanlainen, mutta tällä oli punainen tukka.”
”Oliks sillä tatuointia?”
” Jeps sellainen häijyn näköinen käärme pilkisti kaulasta.”

Timotheus

Timoteus tyrkkää kaverin tieltään ja huutaa henkivartijoilleen. ”Vittuuks te siellä istutte, kohde on pihalla. Vauhtia saatana, mistä mä teille oikein maksan!” Timoteus ja kolme muuta säntäävät pihalle. Timoteus käskyttää kavereita: ”Sinä lähdet tuonne vasemmalle asemalle. Sinä keskustaan ja sinä tuonne Ankkapuistoon päin. Mä otan auton ja ajelen sillä. Se akka pitää saada elävänä kiinni, mutta ei haittaa, vaikka hieman puristelette matkalla.”

Rytkösenniemessä Turo lopettelee Facebookissa ylimääristä Live-lähetystä laituriltaan, tällä kertaa seisten ja askelehtien. Laiturin keskikohtaan on asennettuna kameran jalka, jossa on kolmiakselinen älykäs selfie keppi. Se osaa kääntää kameran Turon liikkeiden mukaan ja pitää kuvan terävänä. Näin tulee vaikutelma, että lähetystä olisi kuvaamassa ihminen. Varsinkin kun lähetyksen aikana Turo on vilkuillut kameran ohi ja antanut muka merkkejä Mialle. ”Halusin vain kertoa ihan livenä teille seuraajilleni, että paranemiseni edistyy hyvää vauhtia. Vierailu vaimoni ja poikani haudalla valoivat minuun tahtoa parantua ja tahto parantua on kaiken perusta. Kiitos teille kaikille ja valoisaa kesää, vaikka pilvet hieman aurinkoa nyt varjostaakin.”
Turo on katselevinaan taas kameran ohi ja nyökkää samaan aikaan pysäyttäen äänityksen taskussa olevalla kaukosäätimellä. Kun hän on varmistanut lähetyksen loppuneen ja tykännyt Mian kännykällä muutamasta Facebook kommentista, kerää hän kamat ja nousee rappusia Kartanolle. Varmistuttuaan valvontakameroista, että lähistöllä ei ole ketään hän vilahtaa takaovesta polkua pihalle ja sitä kautta Veikon autotallille, jossa on odottamassa musta KTM:n Crossipyörä ja siihen sopiva oranssimusta ajopuku.

Ajastettu Encrochat viesti lähtee 20:32 hautausmaan kännykästä Timoteukselle. ”Et tullut yksin. Aja Sokevan parkkipaikalle, nyt, YKSIN!”

Mia on repinyt kaulastaan tarratatuoinnin, riisunut peruukin ja pukenut kuljettajan puvun päälleen. Hän odottaa, että Sprinterin kellossa ajaksi vaihtuu 20:40 ennen kuin lähtee liikkeelle. Hän ajaa rauhallisesti Korson seurakuntatalon ohi, kun yksi Timoteuksen henkivartijoista juoksee keskellä katua ja jää seisomaan auton eteen. Mia säikähtää aseen kanssa heiluvaa gorillaa, mutta tokenee nopeasti.  Hän tööttää ja näyttää kaverille kädellä häipymisen merkkiä. Isokokoinen mies tähtää hetken Miaa aseella, mutta väistyy lopulta ja päästää tämän jatkamaan matkaa. Mia ajaa hitaasti, jotta Timoteus ehtii varmasti tapaamispaikalle. Ajaessaan Sokevan pihan ohi Tavitielle, hän näkee Timoteus Bergsonin punaisen Toyota Supran parkkipaikan pohjoispäässä, kaukana muista.

Pubissa Veikko nousee pöydästä, näytellen yhtä paljon humaltuneelta, kuin muukin seurue. ”Haittaaks, jos tilaan vielä yhdet?” Sanan miehenä Pastori vastaa yli muiden hyminän. ”Kiitos poikaseni, olet Jumalan lahja janoisille Korsolaisille.” Baaritiskillä Veikko pyytää Frediä viemään pöytään kahdeksan olutta ja kuusitoista salmaria. ”Onkohan se ihan viisasta, ovat aika tolkuttomassa kunnossa?” Mutta kun Veikko kaivaa taskustaan kolme 50 euron seteliä kommentilla: ”se on tasan”, Fredi sulkee suunsa.
”Käyn sillä aikaa pihalla röökillä.” Pihalle päästyään Veikko kävelee humaltunutta esittäen lähellä olevalle hautausmaalle noutamaan Encrochat kännykän. Varmistaakseen, ettei mitään jälkiä jää, hän ottaa taskustaan muoviset kertakäyttöhansikkaat ennen kuin ottaa kirkkaaseen muovipussiin suljetun laitteen mukaansa. Veikko kävelee hautausmaalta kävelytietä Sokevan hallin viereisen pellon laitaan, juuri kun Mia ajaa ohi. Hänkin huomaa Bergsonin olevan parkissa.

KTM

Turo ajaa Sokevan parkkipaikalle prätkällään rauhallisesti ja huolettoman oloisesti, kuten temppuilupaikkaa etsivä crossaaja tekisi. Sovitusti Veikko lähettää Bergsonille ennakkoon kirjoitetun viestin EcncroChat kännykällä. ”Prätkälähetti tuo sinulle paketin, ota se häneltä.”
Turo pysäyttää pyörän Bergsonin auton eteen ja katsoo hetken aikaa häntä silmiin. Bergson vaivaantuu ja avaa sivuikkunan ottaakseen toimituksen vastaan, mutta Turo kaasuttaakin KTM:n keulan pystyyn ja ajaa konepellin kautta punaisen urheiluauton katolle. Bergson heiluu autossa ja kaivaa takin sisältä häkeltyneenä pistooliaan esiin. Turo ottaa bensatankin päällä olevasta laukusta magneettiin kiinnitetyn muoviräjähteen, tiputtaa sen urheiluauton katolle ja kaasuttaa takakontin kautta alas ennen kuin Bergsonin katon läpi ampumat luodit osuvat häneen. Bergsonin epäonneksi yksi hänen ampumistaan luodeista osuu muoviräjähteen nalliin ja auto räjähtää tulimereksi. Räjähdys tulee Turollekin yllätyksenä ja kaataa hänet kumoon vasten pihalle parkkeerattua Postin jakeluautoa. Tarkoitus oli räjäyttää auto kaukosäätimellä turvallisen matkan päästä, mutta Bergsonin harhaluoti hoiti likaisen työn hänen puolestaan.
Veikko lähtee jo juoksemaan kohti parkkipaikkaa, mutta pysähtyy kun näkee Turon nousevan kättään pidelleen seisomaan. Turo nousee katsomaan palavan auton jäänteitä ja hahmoa liekkien keskellä. Hän seisoo hetken aikaa jähmettyneenä, tuntematta surua tai riemua, nostaa prätkän pystyyn, käynnistää sen ja kaasuttaa pois. Oikaistessaan polun kautta Tavitiellä, hän huomaa parkkipaikan laidalla hiiltyneen, käryävän jalan, joka on katkennut polven alapuolelta. Jalassa oleva käärmeennahkainen valkoinen bootsi on selvinnyt ehjänä räjähdyksestä huolimatta.  

Turo kaasuttaa prätkän viereistä Tavitietä mäkeä ylös, jossa Sprinteri on parkissa metsikön kohdalla takaovi auki, ramppi alhaalla. Turo ajaa KTM:n Sprinteriin, Mia heittää rampin sisään ja sulkee ovet. Juhannuksen jälkeinen viikko on hiljainen, mutta Mian lähtiessä liikkeelle tulee vastaan keski-ikäinen kesämekkoon pukeutunut nainen valkoista pientä koiraa taluttaen. Nainen katsoo pitkään Miaa tämän kääntyessä risteyksessä vasemmalle. Korson koulun kohdalla Mia hiljentää vauhtia ja Veikko astuu kuormatilaan sivuovesta. Vieläkin prätkän selässä istuva Turo lyö pakun seinään kaksi kertaa merkiksi, että matka voi jatkua. Veikko käy istumaan lattialle Mian ajaessa rauhallisesti kohti Rytkösenniemeä.
”No perkele, se on nyt tehty.”
Turo tunnustelee, kuinka pahan kolauksen olkapää sai kaatumisessa. ”Niinpä, nyt se on tehty.”