8. Suomalainen luonto

Luukin ulkoilualueella, Käärlammen eteläpäässä on pieni mökki, jonka pihalla Pekka odottaa vieraita. Hän jätti Ingan, Kiinalaisen ja Peterin Vihdintien varrella olevalle parkkipaikalle, josta  he lähtivät kävellen tutustumaan suomalaiseen metsään. Ingan ajatuksena on näin perustella, miksi projekti on niin kallis. Pekka taas toivoi, että syynä tähän olisi perustella, miksi kaivoksia ei pitäisi sijoittaa lähelle vesistöjä tai luonnonsuojelualueita. Mutta Pekan toive ei ole toteutumassa. 

Aamun räntäsade on kastellut maan eikä joulukuinen auringonpaiste saa sitä kuivumaan. Inga tuo vieraita Käärlammen rantaa pitkin rauhallisesti samalla esitellen Kiinalaiselle projektia. On tärkeää, että edetään vauhtia missä Kiinalaiselle ei tule kiire, mutta ei myöskään kylmä. Hieman taaempana Peter kompastelee risuihin ja kertoo yrmeällä ilmeellään, kuinka hyvä idea metsään tulo hänestä olikaan. 

Pekka toivottaa vieraat tervetulleeksi Frankie goes to Hollywoodia lainaten. “Welcome to the pleasuredome”. Talitintti osallistuu tervehdykseen omalla laulullaan. Koska on tiistai ja kello noin yksi, ei Vihdintieltä kantaudu autojen ääniä. Joten kun vieraat pysähtyvät, on aivan hiljaista.
“Kuunnelkaa hetki.”  Pyytää Pekka.
Inga ja Kiinalainen tajuavat, mitä Pekka tarkoittaa, mutta Peter kysyy kohta. “Ai mitä, en kuule mitään.”
Inga vastaa hämmästelijälle. “Sitä Pekka juuri tarkoittaa. Ajoimme kolmekymmentä kilometriä ja päädyimme luonnon rauhaan.” Kiinalainen nyökyttelee ja näyttää vaikuttuneelta.

Pekan työmiehet ovat tuoneet pihalle aivan uuden, kiiltävän ja puun värisen, jykevän pirttikaluston ja etsineet sille paikan hieman korkeammalta, kallion päältä. Viereen on sijoitettu kasatuista tiilistä väliaikainen grillipaikka, jotta Pekka voi valmistaa kaiken ruuan tulella. Pekalla on valmistumassa hieno hiillos makkaranpaistoa varten, kuitenkin niin, että takareunassa palaa liekki kahvipannua varten. 
“Ajatuksenani on, että syömme tässä retkieväät suomalaiseen tapaan kiireettömästi. Pekka paistaa meille makkaraa. Pöydässä on ruisleipää, voita ja leikkelettä, sekä perunasalaattia. Jälkiruuaksi on kahvia ja pullaa.”

Kiinalaiselle tämä sopii hyvin. Hän on tottunut olemaan hiljaa ja kuuntelemaan sekä sydäntään, että ympäristöä. Peter taas meinaa kaivaa kännykän esiin, mutta nähdessään muiden ilmeet, laittaa sen takaisin. 
Pekka tarjoaa ensimmäiseksi vieraille täydellisesti paistuneita Wotkinsin lihaisia makkaroita, sinappia ja perunasalaattia. Normaalista suomalaisesta retkeilystä poiketen, retkieväs tarjotaan posliini lautasilla ja metallisilla haarukoilla. Retkijuomaksi tarjolla on Saimaan Panimon lager olutta. Kiinalainen ymmärtää täysin lounaan idean ja hiljentyy ajatuksiinsa. Jopa Ingan hermot meinaa pettää, kun Kiinalainen syö niin rauhalliseen tahtiin. Ennen kahvin tarjoamista, Inga esittää mahdollisuuden käydä uimassa. Peter tyrmää ajatuksen suomalaisena hulluutena, mutta Kiinalainen innostuu ideasta. 

“Voin näyttää teille esimerkkiä.” Innostaa Inga ja kävelee laiturille, jossa hän riisuu Canadian goose takkinsa ja housunsa. Talvivaatteiden alta paljastuu violetti Stella MCartneyn uimapuku, jonka Inga on tarkoituksella pukenut herättämään vieraiden huomion. Inga astuu laiturin päähän ja miettii hetken ennen kuin  hyppää jääkylmään veteen. Veden alla hän tuntee luihin iskevän kylmyyden, johon etiopialaiset sukujuuret omaavana ei ole tottunut. Inga saa pienen paniikin rauhoitettua uskotellen itselleen, kuinka tärkeää diiliä hän on havittelemassa. Pintaan nousun jälkeen hän ui hetken aikaa eteenpäin, kunnes sykkeen tasaannuttua kääntyy rantaan päin ja huutaa rannalle. “Okey Gentlemen, now it’s your turn!”  
Peter pyörittelee päätään, mutta Kiinalainen innostuu haasteesta. Pekka ohjaa hänet sisälle mökkiin, jossa vieras voi vaihtaa talvivaatteet uimahousuihin.
Hetken päästä Kiinalainen astelee siniseen kylpytakkiin kääriytyneenä laiturille. Hänellä on jalassaan harmaat villasukat ja päässään harmaa pipo. Mitään sanomatta hän astelee Ingan ohi laiturin rappusille ja laskeutuu uimaan musta vetiseen lampeen. Inga ja Pekka hämmästelee, kuinka rauhallisesti ja pitkälle Kiinalainen ui, ennen kuin palaa takaisin laiturille. Pekka avustaa kylpytakin Kiinalaisen päälle, kun tämä nousee ylös lammesta.
“Kiitos, tämä oli miellyttävä kokemus.” 


Matkalla kotiin Pekan kännykkään tipahtelee viestejä Perttiseltä, Tommilta ja muiltakin työntekijöiltä, joten Pekka laittaa kännykkänsä lentokone-tilaan. Inga on pyytänyt vieraita yöpymään heillä, jotta saa käyttää hyödyksi vierailun jokaisen minuutin.
“Vierailu tuolla luonnossa oli teiltä nerokas idea, arvostan sitä.” Kiittelee Kiinalainen takapenkiltä Ingalle hymyillen. Tällä matkalla Peter istuu etupenkillä Pekan kanssa ja Inga hänen paikallaan takapenkillä. “Kiitos, halusin näyttää kuinka Suomen luonto on lähellä sekä sijainnillisesti, että sydämessämme.”
 “Entä kaivosten vastustajat? Mikä on suunnitelmanne heidän suhteensa? Onko armeija tai valtiollinen poliisi käytettävissä?”
“Kuten tiedätte, niin Suomi on maailman onnellisin maa. Maailman onnellisemmassa maassa pitää tapahtua todella pahoja asioita, ennen kuin kansa nousee barrikadeille. On eri asia laittaa vihaisia hymiöitä Facebookin postaukselle, kuin lähteä mielenosoitukseen eduskuntatalon eteen. Varsinkin kun ulkona on kylmä ja räntää sataa.”

“Eivätkö suomalaiset halua taistella luonnon puolesta?”

“Meidän verkostomme pitää huolta siitä, että valtaapitävät ovat hiljaa. Tulevien kaivosten sijainnit on mietitty poliittisesti järkeviin sijainteihin, jotta vallan rakenteet eivät horju. Meidän viisikymmentä trollia taas pitää huolen sosiaalisesta mediasta.”
“Poliitikkojen ja päättäjien päätöksenteon ohjaaminen on minulle tuttua, mutta kertoisitko, miten toimitte sosiaalisen median kanssa.”
“Toimimme monellakin alueella. Osalla trolleista tukahdutamme järkevää keskustelua idioottimaisilla lausahduksilla. Esimerkiksi kun joku kertoo hienosta kalliomaalauksesta, joka on ehdottomasti suojeltava, trollimme kommentoi niitä kivikautisen nuorison sotkuna tai paikallisen hullun tekeleinä. Se tyrehdyttää hyvin kaiken älykkään keskustelun. Kyseiset trollit ehkä heitetään pois ryhmästä, mutta meillä on rakenteilla koko ajan uusia profiileja käytettäväksi.”
“Me teemme samaa Kiinassa, tosin meillä on profiileita kymmenkertainen määrä, mutta ymmärrän tämän. Jatka, kiitos.”
“Meillä on myös pari omaa kaivosten vastaista Facebook ryhmää, jotka ovat todella suosittuja, niissä on yhteensä 38 000 jäsentä. Se ei toki taaskaan ole Kiinaan verrattuna mitään, mutta Suomessa erittäin suuria ryhmiä.” Kiinalainen nyökkää ymmärtäen ja Inga jatkaa.
“Ajatuksena on antaa ihmisten purkaa kiukkua somessa ja luulla, että siellä keskusteluilla olisi oikeasti jotain merkitystä.  Pidämme usein live tilaisuuksia, joissa ihmisten vaikutusvaltaa korostetaan. Samalla varmistamme, että heidän äänensä jää kuulumattomiin. Näille Facebook ryhmille on kuitenkin varattuna 5 valtausta, joissa suunniteltu kaivostoiminta peruuntuu ryhmien painostuksen avulla. . Annetaan vastustajille viisi merkityksetöntä taistelua ja  voittoa, jotta saamme rauhassa valmistella kaivostoimintaa kohteissa, joihin kaivos on tarkoituskin perustaa.”

“Vaikuttavaa. Inga, ei uskoisi, että noin kauniiden kasvojen takaa löytyy juonittelevat aivot.
Kiinassa on sanonta: Viisas päättelee itse, tyhmä seuraa yleistä mielipidettä. Mutta taitaa olla niin, että viisaita on koko ajan vähemmän.”
“Kiinassa on tietääkseni myös sanonta: vaikka tavoite on kaukana, niin kauan kuin jatkat eteenpäin, tulet tavoittamaan sitä. “
“En enää koskaan ylläty sanomisistasi, Inga. Tuo on viisas mietelause, mutta osakkeenomistajat ovat malttamattomia, joten vaikka kiiruhtaisitkin hitaasti, niin aikaa ei ole hukattavaksi.”
“Lyhin tie ei ole aina nopein tie. Kiertotiekin vie perille. Vaikka luinkin tämän mietteen lapseni sarjakuvasta, se kuvaa hyvin taktiikkaamme. Hyvässä kaupankäynnissä sekä ostaja, että myyjä ovat tyytyväisiä. Ideana on saada kaivosten vastustajat luulemaan, että he voittivat, vaikka tosiasiassa häviö on karvas.”
Kiinalaisen kasvoilla hymy vaihtuu mietteliääksi ilmeeksi ja Inga pelkää menneensä hehkutuksessa liian pitkälle. Hän muistaa isänsä opetuksen, että liiallisen viekkauden myötä myös omat alkavat epäillä tarkoitusperiä. Ehkäpä Kiinalainenkin mietiskelee, onko Inga luotettava kumppani tähän projektiin? 

Illallisen jälkeen Inga ja vieraat ovat siirtyneet nauttimaan iltateestä olohuoneeseen. Pekka laittelee keittiössä astioita astianpesukoneeseen, kun Perttinen yhtäkkiä säikäyttää hänet tervehdyksellä. “Mites helvetissä sinä pääsit sisään?”
“Ulkovi ei ollut lukossa, joten ihan vaan ovea avaamalla ja raosta puikahtamalla. Piti tulla kysymään, mikä hätänä, kun mies ei vastaa puhelimeensa.”
Pekka pakottaa itsensä rauhalliseksi ja jatkaa astioiden asettamista koneeseen. “Meillä on vieraita ja Inga haluaa antaa heille täyden huomiomme. Kai varatoimitusjohtaja yhden iltapäivän pärjää yksinkin?”
“Saadaan ostettua se Hannan talo edullisesti, jos järjestetään Hannalle kunnon hautajaiset ja huolehditaan Hannan äidin hoito loppuelämän. Kävin siellä jo kääntymässä ja toteamassa, että aikas paljon on tehtävää, että sen saa myyntikuntoon.”
Pekka jää hiljaa mietiskelemään Perttisen sanomisia. Kun hän lopulta kääntyy vastaamaan, on Perttinen kadonnut keittiöstä. Eteisessä Inga tulee rappusia alas ja huomaa Pekan etsivän jotain. “Mitä nyt, onko joku hukassa?”
“Perttinen.”
“No hän saakin olla hukassa, älä turhaa etsiskele.”
Samalla he kuulevat olohuoneesta kiinankielistä keskustelua. Perttinen seisoo keskellä huonetta ja vastaa Kiinalaiselle kiinaksi, hieman samalla naurahtaen.
Ingan ja Pekan astuessa sisään, Kiinalainen moittii Ingaa englanniksi. “Miksi et kertonut, että teillä on kiinankielen taitoinen mies töissä.”
Inga puolustelee tietämättömyyttään. “Herra Perttinen on töissä Pekan yrityksessä, enkä tiennyt hänen kielitaidostaan.”
“Antakaa anteeksi Ingalle, en tosiaankaan ole paljastanut hänelle, että olin rakastunut erääseen kiinattareen ja sen takia opiskelin upeaa kieltänne. Tosin ehdin opetella vain hieman, joten taidoillani ei voi kehuskella.”
Kiinalainen arvostaa Perttisen vaatimattomuutta ja ehdottaa. “Inga kertoi, että seuraavaksi tutustumme suomalaiseen saunaan. Voisitteko herra, anteeksi en kuullut nimeänne?”
“Perttinen”
“Voisiko herra Perttinen liittyä seuraamme?”
Perttinen kumartaa hieman kiinalaisen suuntaan ja lausuu jotain kiinaksi, johon Kiinalainen vastaa nyökkäyksellä.
Inga hymyilee ja näyttää tyytyväiseltä, vaikka hänen sisällään kiehuu. Pekka tulee vielä tuntemaan nahoissaan tämän epämiellyttävän yllätyksen.