7. Kanada

Tiistaina kolmas päivä joulukuuta vuonna 2019 sataa räntää. BMW:n ikkunat huurtuvat Helsinki-Vantaan lentoaseman saapuvien parkkipaikalla, joten Pekka käynnistää auton. Hän odottelee parkkipaikalla Ingaa ja hänen vieraitaan. Uutisissa kerrotaan jostain Kiinalaisesta viruksesta, mutta se menee Pekalta ohi. Hänellä on mielessä ihan omat harminsa, joista päällimmäisen nimi on Perttinen. Pekka ottaa kännykkänsä katsoakseen onko lento jo laskeutunut, kun puhelimeen tulee Whatsapp viesti. “Laakkosen myyjä laittaa sulle sähköpostiin tilauslomakkeen allekirjoitettavaksi. Kun suostuin ottaa esittelyauton, niin saan sen jo viikon päästä. Antoivat koeajoauton mulle käyttöön siksi aikaa, eivätkä veloita siitä kuin 500.” Viestin lopussa on aurinkolaseissa hymyilevän miehen hymiö.
Pekka swäppää viestin pois näytöltä ja tarkistaa lennon tilanteen. Lento on laskeutunut 10 minuuttia sitten, joten hän nousee ulos autosta sateenvarjon kanssa vieraita odottamaan. Hän nappaa apumiehen penkiltä ruskean, turkisreunaisen nahkatakkinsa ja hanskansa, ja pukee ne päälle ennen ulosastumistaan. Auto saa jäädä käymään, jotta vieraiden olisi miellyttävä astua kyytiin. 

Vieraat saapuvat ulos terminaalista ja Pekka lähtee heitä vastaan sateenvarjo kädessä. Inga on pukeutunut valkoiseen nahkatakkiin, jonka alta pilkistää valkoinen mustaraitainen housupuku. Jättämällä pois paidan tiukan bleiserin alta, varmistaa Inga miesten mielenkiinnon häntä kohtaan. Pekalle on yllätys, että toinen vieraista onkin Kiinalainen. Hän on selkeästi kaksikosta ylempiarvoisempi, joten Pekka asettaa sateenvarjon hänen päällensä samalla tervehtien. “Hello, welcome to Finland!” Kiinalainen vastaa pienellä nyökkäyksellä jatkaen reipasta kävelyä autolle. Pekka avaa vieraalle Bemarin takaoven ja Kiinalainen sujahtaa tottuneesti sisään. Kanadalainen vieras pääsee itse sisään toisesta takaovesta ja Inga istahtaa etupenkille. 

Roolijako on sovittu tarkasti. Inga on johtaja, joka ei nöyristele eikä mielistele. Hän näyttää olemuksellaan, että on Suomen toimintojen johtaja, itsevarma sellainen, joka viestii: “jos tätä kauppaa ei tule, niin ihan sama.” Siis vain viestii, koska Ingalle tämä case on elintärkeä, jotta pääsee Siveniuksen perheen johtoon. Pekan roolina taas on mielistellä ja palvella. Olla se luotettava apuri ja palvelija, jonka johtaja tarvitsee rinnalleen. Pekka vetää rooliaan täysillä, jotta saisi Ingan leppymään ja hyväksymään Perttisen ylennyksen ja kammottavan suuren palkan. 

Kielenä kaikessa keskustelussa on englanti. Myös Pekan ja Ingan välisessä, jotta he voisivat välittää vieraille avoimuutta ja luotettavuutta. Pekka informoi vieraita roolinsa mukaisesti. “Meillä on vain parin minuutin matka toimistollemme, mutta toivoisin teidän kuitenkin kiinnittävän turvavyönne, kiitos”. Inga hymyilee etupenkillä Pekalle, joka päästää bemarin liikkeelle. Auto on samantien Aviapoliksessa, Clarion hotellin vieressä olevan toimistohotellin etuovien edessä. Pekka astuu kiireesti ulos avaamaan oven Kiinalaiselle vieraalle ja heti sen perään toimistorakennuksen ulko-oven.
“Hieno sijainti teillä.” Kommentoi Kiinalainen vieressä hymyilevälle Ingalle. “Näette hieman enemmän Suomea illemmalla.. valitettavasti sää ei ole kovin suotuisa tänään.”
Kiinalainen seisahtuu hetkeksi ja kommentoi: “täällä on helppo hengittää, kuten Kanadassakin.”
Kanadalainen Peter Banning kehottaa siirtymään sisälle. Vaikka hän on tottunut kylmään ilmaan kotimaassaan, niin pelkässä puvuntakissa pihalla seisoskelu ei tunnu hänestä miellyttävältä. Pekka huomaa, mihin Peterin katse kiinnittyy ja ainakin hänen osaltaan Ingan paljastava asuvalinta toimii, kuten Inga halusikin. Tavoitteena on varmistaa, että vieraat haluavat tilata toimeksiannon juuri Inga Siveniukselta, eikä keneltäkään muulta.
Vieraiden siirryttyä sisälle ja ylimmän kerroksen toimistotiloihin, Pekka ajaa auton luiskaa myöten parkkihalliin. Ennen nousemistaan autosta hän tarkistaa saapuneet viestit, joista Tommin viesti vie hänen huomionsa. “Työsuhdeautoksi kolmesataa heppainen bemari? Ihan oikeesti, miten Perttinen kiristää sinua??????”

Sanotaan, että pitää palkata itseään fiksumpia ihmisiä alaiseksi. Tommin osalta näin kävikin, mutta aina välillä mies ymmärtää hieman liikaakin.
Pekka astuu parkkihallin hissiin ja näyttää avainkorttiaan lukijaan, ennen kuin valitsee ylimmän kerroksen, joka on kokonaisuudessaan varattu Siveniuksien yrityksille. Hissistä poistuessa Pekka astuu aulaan, jossa on vain yksi savulasinen ovi. Ovessa ei lue minkään yrityksen nimeä, koska heidän omistukseensa kuuluu lukuisia yrityksiä, joita luodaan ja lopetetaan aina tarpeen mukaan. Siveniukset toimivat aina taustalla, joten tunnetusta nimestä olisi enemmänkin vain haittaa. 

Oven takaa avautuu huone, jossa on tyylikäs tummanruskea vastaanottotiski sekä oikealla viisi valkoista, nahkaista nojatuolia odottaville vieraille. Vasemmalle vie käytävä, jossa viisi uskollista työntekijää  hoitavat luottamuksellisia asioita. Vastaanottotiskin takaa hymyilee kuusikymmentä täyttänyt, mutta nuorekkaan näköinen, hoikkavartaloinen virkailija Petra. Petra on ollut Siveniuksien palveluksessa lähes neljäkymmentä vuotta. Huhutaan, että Petran ja Carl Siveniuksen välillä oli muutakin kuin pelkkä työsuhde, mutta tiedä häntä. Pekka pitää Petraa pätevänä työssään, mutta myös kikatuksen maailmanmestarina. Tosin vain silloin, kun kikatuksen syynä on joku itse Carl Siveniuksen lausahdus. 

“Huomenta Petra.”
“Huomenta Pekka. Inga pyysi, että sinä tarjoilet vieraille. Kiinalaiselle teetä, hieman hunajaa ja tilkka maitoa. Kanadalaiselle kahvi mustana. Paistoin itse karjalanpiirakat ja tein munavoin, kuten aina Carlinkin tärkeille vieraille.” Petra pitää Pekkaa enemmänkin Siveniuksen renkinä, kuin Ingan aviomiehenä, koska heidän avioliittonsa pysyy kasassa ainoastaan rakastettavan pojan ansiosta. Sen takia Pekka on velvoitettu toimimaan tarvittaessa myös pitkäaikaisen assistentin apupoikana aina tarvittaessa.

Neuvotteluhuoneen aulan puoleisen lasisen seinän suojaksi on vedetty verhot, jotta vieraille tulisi käsitys, kuinka luotettavasti heidän asioitaan käsitellään. Pekka astuu sisään hiljaa koputtamatta, kuten näkymättömän palvelijan kuuluukin ja alkaa tarjoilla neuvottelijoille tarjottavia. Ulkona sade on loppunut ja pilvet väistyvät auringon tieltä. Inga pyytää Pekkaa vetämään verhot ikkunan eteen, jotta aurinko ei häiritsisi vieraiden keskittymistä esitykseen. 

Inga esittelee Siveniuksen yritystoiminnan pääperiaatteen käyttäen neuvotteluhuoneen seinään kiinnitettyä suurta monitoria. Vieraat nyökyttelevät ja ovat innokkaita kuulemaan suunnitelman. Kanadalainen Peter Banning maistelee karjalanpiirakkaa ja kertoo sen maistuvan mielettömän hyvältä. Kiinalainen kuitenkin vain vilkaisee tarjottavia ja pyytää Ingaa jatkamaan.
Inga vetää nurkasta esiin korkean taulun, johon on kiinnitetty Suomen kartta. Hän asettaa kartan siten, että se on suoraan kohti Kiinalaista, mutta niin, että Peterkin sen hyvin näkee. Ensimmäiseksi Inga esittelee lyhyesti ulkomaalaisille Suomen ja rajanaapurit. Sen jälkeen hän nostaa kartan taulun taakse ja paljastaa toisen, johon on kiinnitetty neljä punaista tähteä ja seitsemän keltaista. 

“Karttaan on merkitty neljä punaista tähteä paikkoihin, joissa tulette käynnistämään kaivostoiminnan. Keltaisella merkittyihin seitsemään kohteeseen on tehty valtaus, mutta näyttää siltä, että niihin ei kannata tehdä kaivosta. Nämä kohteet ovat kuitenkin potentiaalisia CETA-sopimuksen avulla hyödynnettäviä. Annamme Suomen estää kaivostoiminnan ja haemme sakkoja ja korvauksia tulevan vapaakauppasopimuksen avulla.”

Tässä kohtaa ensimmäistä kertaa Kiinalaisen kasvoille nousee pieni hymy, mutta vain hetkeksi aikaa. Tornion yläpuolella olevan punaisen tähden kohdalla lukee englanniksi uraani. Varkauden alapuolella on teksti kupari / nikkeli. Joensuun ja Varkauden välissä ja Kouvolan vieressä olevien tähtien kohdalla lukee grafiitti. Inga esittelee kaivokset ja kertoo arvioita saaduista tuotoista ja mainitsee usein Suomen alhaiset verot ja maksut. Saatavien tukien ja kannustimien arvo on suurempi kuin maksettavien verojen ja kulujen. Hiljaa ja kiinnostuneena kuunnellut Kiinalainen kommentoi Ingan hehkutukseen. “Suurin kuluerä meille on teidän provisio ja kulut. Olette erittäin kalliita.”
“Se, että Suomen valtaapitävät ovat säätäneet lait, joiden ansioista maan rikkaudet voidaan kaivaa lähes ilmaiseksi pois, ei tarkoita sitä, että me olisimme yhtä tyhmiä. Meidän avullamme saatte investoinnillenne yli viidensanan prosentin tuoton. Ilman meitä taas riski jäädä kokonaan ilman tuottoja on erittäin suuri.” Kiinalainen hyväksyy Ingan kommentin ja pyytää tätä jatkamaan, joten Inga ottaa esille kolmannen kartan, jossa tähtiä ja merkkejä on paljon. 
“Tässä kartalla on kolmekymmentä mustalla tähdellä merkattua valtausta, joita käytämme operaatiossa. Näihin kohteisiin ei oikeasti ole suunnitteilla mitään. Nimi kohteen vieressä kertoo, kuka poliitikoista tai virkamiehistä saa kunnian ko. valtauksen luvan purkamisesta.

Nuo harmaalla merkityt on muiden yhtiöiden valtauksia. Kuten näette, on suuressa osassa Suomea kiinnitetty valtaus. Mutta koska olemme Suomessa, jossa on maailman tyytyväisin kansa, saamme toimia rauhassa. Kansa ei viitsi nousta barrikadeille, kun ulkona on kylmä. Jos taas paistaa aurinko, niin eivät viitsi pilata kaunista päivää mielenosoituksiin.” 

Peter Banning on saanut karjalanpiirakan syötyä ja pyytää valkoisen suuren neuvottelupöydän toisessa päässä istuvalta Pekalta lisää kahvia. Peterin puvuntakin alla oleva liivi puristaa hänen hieman pyöreää vatsaa, joten hän avaa sen napit. Kiinalainen katsoo ensimmäistä kertaa tarkemmin tarjottavaa ja päättää leikata karjalanpiirakasta palasen. Ingan suu kääntyy hymyyn. Tämä ele kertoi, että neuvottelu etenee hyvään suuntaan, varsinkin kun Kiinalainen hymyilee ja ottaa toisen palan. Pekka huomaa teen jäähtyneen ja tuo vieraalle uuden kuuman kupposen. 

Kun päästään taas asiaan Inga ottaa esille viimeisen taulun, joka kuvaa projektin resursseja. Ylimmäisenä taulussa on Ingan kuva ja vieressä teksti Johtaja. Sen alapuolella on vasemmalla puolella kolme henkilöä, jotka hoitavat sosiaalista mediaa. Oikealla puolella on kaksi henkilöä, jotka hoitavat perinteistä mediaa ja viestintää. Keskellä kolmen lakimiehen kuvat. 

“Miksi näin vähän ihmisiä. Ajattelin tarjouksenne perusteella, että henkilöitä olisi kolmekymmentä”, kyseenalaistaa Peter Ingan esitystä.
“Tämä on suomalainen tapa hoitaa asioita. Meillä on toki muitakin resursseja käytettävissä, mutta nämä ovat projektin avainhenkilöt. Suomessa on vain viisi miljoonaa asukasta, joten suhteutettuna Kiinaan vastaa henkilöstö kahdeksaa tuhatta henkilöä.”
“Emme osta resursseja, vaan tuloksia.” Kommentoi Kiinalainen hyväksyen Ingan esityksen. 

Kun projektin suunnitelma on käyty läpi, kertoo Inga iltapäivän ohjelmasta. “Koska on hyvä tuntea vastustaja, olen suunnitellut teille hieman erilaisen ohjelman iltapäiväksi. Käymme tutustumassa Suomen luontoon ja vesistöön. Sitä varten olen varannut teille lämpimämmän vaatetuksen. Johdattaisitko Pekka vieraamme pukuhuone tiloihin, kiitos. Uskoisin, että olemme osanneet hankkia juuri teille sopivan kokoiset asusteet.”