2. Prologi

Tapahtui kaksi vuotta sitten

”Onko isi soittanut?” kysyy saksaksi neljävuotias Mathias kävellessään äitinsä
Marian kanssa ulos Kartanonkosken kansainvälisestä päiväkodista. Lokakuinen Ilta on jo pimentynyt ja alkaa satamaan vettä.  ”Ei ole soittanut”, vastaa äiti saksaksi. ”Isiä harmittaa varmasti todella paljon, kun ei nähnyt esitystäsi. Äiti nauhoitti sen videolle, niin voidaan yhdessä katsoa kotona se, kun isi tulee.”

Mathias hypähtelee kävellessään autolle. Hän on riehakas, koska he ovat liikenteessä vanhalla, kunnostetulla kisa-Porschella, joka on Mathiaksen lempiauto. ”
Voidaanko huomenna hakea isi lentokentältä Porschella, se Volvo on ihan tylsä, kun siitä ei kuulu mitään ääntä. Maria jää mietiskelemään minkälaisen vastaanoton miehelleen antaisi, kun malttamaton Mathias nykäisee hihasta. ”Voidaanhan, jooko?”

”Katsotaan sitten. Käytäisiinkö matkalla iltapalalla, vaikka Burger Kingissä, syömässä bataattiranskalaisia?”

”Blääh, mä ainaskin haluan nääääin ison hampurilaisen”, sanoo Mathias käsiään levitellen. Maria avaa Mathiakselle oven ja asettaa hänet lastenistuimeen Porschen etupenkille.
Lastenistuimen turvavöihin on laitettu Marian isän Saksasta tuomat Sparcon pehmusteet, samanlaiset kuin ralliautoissakin on. ”Älä äiti, mä haluun laittaa rallivyöt ite, mä oon jo iso poika.” Maria pörröttää pojan päätä ja siirtyy kuljettajan puolelle. Vesisade alkaa muuttumaan tihkusta lokakuiseksi kylmäksi räntäsateeksi.

”Kaasuta silleen, kuin isikin aina kaasuttaa.” Pyytää Mathias ja painaa itse mielikuvituskaasua ja päristelee suullaan. Maria käynnistää auton ja painaa pari kertaa kaasua hiukan kovempaa. Viritetyn kutoskoneen moottori ärähtelee äkäisesti käskettäessä. ”jee, prym prym”, hihkuu Mathias. Mariaa hiukan hävettää, kun muut vanhemmat katselevat ihmeissään heidän touhuaan, joten Maria lähtee liikkeelle korostetun rauhallisesti, pintakaasulla.

Kun he saapuvat Hyrylän Burger Kingin pihalle, ilma on jo kylmentynyt lähelle nollaa ja rännän seasta alkaa erottua lumihiutaleita. Kylmyydestä huolimatta Mathias kiertää Porchen ympäri sitä ihaillen. Maria nappaa Mathiasta kädestä ja kiirehtii heidät sisälle.

”Sinulle juustohampurilainen ja minulle bataattiranskalaiset ja juomaksi Fanta, eikös niin?”
Mathias nyökkää äidin ehdotukselle. Hän kävelee jo vapaaseen pöytään istumaan samalla päristellen ja käsillä mielikuvitusrattia väännellen.

Heidän kanssaan samaan aikaan sisälle tulleet nuorukaiset ovat kiinnostuneita Porschesta. Yksi heistä koputtaa Mariaa selkään. ”Onks toi kähee Porche sun?”
”Onhan se. Minun ja mieheni yhteinen. Saimme sen häälahjaksi isältäni” Vastaa Maria suomeksi kuitenkin vahvasti saksalaisittain murtaen.
”Ihan super magee soundi siinä. Oltiin Alastarossa katsoo kisoja kesällä. Kisavehkeissä oli ihan samanlainen ääni kuin tossa”

”Tuolla Porchella voitettiin Le Mans twenty four hour race vuonna 1972”. Tosin moottori ei ole enää alkuperäinen vaan siinä on kolmesaataa horse power V6.”

”Vau, saadaanks me käydä ottaa siitä pari kuvaa?”

”Se sopii, Bitte schön” Vastaa Maria ja nappaa ruuat tiskiltä.

Kun äiti asettelee ruokia pöytään ja avaa pojalleen hampurilaista suunnittelee Mathias jo huomista. ”Isi lupasi, että me pelataan ainakin kaksi tuntia rallipeliä, kun isi tulee kotiin. Isi lupasi tuoda jonkun uuden pelin tuliaiseksi.” Maria nappaa Mathiaksen päästä Porche-lippiksen ja laittaa sen pöydälle.
”Kuulostaa kivalta. Eiköhän se isi sen pelin tuo, jos kerta lupasi.” Vastaa Maria ja näpyttää kännykällä muistutuksen isille lupauksestaan.  
”Mut ensiksi katsotaan se video mun esityksestä.”
”Tottakai, isi varmasti haluaa nähdä sen heti jo kotimatkalla, kun haetaan hänet lentokentältä.”

Heidän nautittuaan iltapalansa, Maria tyhjentää tarjottimen roskikseen.  Mathias nappaa pöydältä lippiksen päähänsä ja he astuvat ulos räntäsateeseen. Autoa jonossa ihailleilla nuorilla ei tainnutkaan olla nälkä, koska he seisoivat vieläkin Porchen vieressä siitä keskustelleen. ”Googletettiin Le Mans seiskakaks voittaja. Mike Keiser voitti sen ja monta muutakin kisaa ysiyksykkösellä.”
”Jeps. Tämä on se Keiserin voittaja-auto. ” Vastaa Maria ”Se jäi kisan jälkeen yhteen kylmään talliin ruostumaan ja sieltä sen pelasti joku vanhojen autojen kunnostaja. Ja joidenkin vaiheiden jälkeen se päätyi isälleni. Isäni ajoi sillä jonkun historic-luokan kisankin.”

”Iskä lupas, että mäkin saan ajaa sillä, heti kun saan ajokortin. Mä oon jo saanut painaa kaasua ja ohjatakin iskän sylissä.” Kehuskelee Mathias avatessaan auton oven ja kiivetessään lastenistuimelle. ”Mulla on rallivyöt ja mä osaan laittaa ne ihan ite kiinni”

 Maria sulkee innokkaan apukuljettajan oven ja kiertää auton omalle puolelleen. Kuskin oven avautuessa yksi nuorista työntää päätänsä oven raosta ja katsoo mittareita. ”Paljon tää kulkee?”

”Ajoin kerran nuorena tyttöjen kanssa tällä kaksviiskyt autobahnilla. Ja vielä olis ollut varaa kiihdyttää.”

”Vau, hurja peli”

Yksi nuorista kuvaa videolle, kun Maria käynnistää moottorin. Hän ei malta olla käskyttämättä kisakonetta voimakkaalla kaasunpainalluksella, joka saa myös Mathiaksen kiljahtamaan. Nuoret hymyilevät ja näyttävät Marialle peukkua. Maria lähtee rauhallisesti liikkeelle vilkuttaen nuorille.

Porsche lipuu hitaasti liikenneympyrästä Nurmijärven suuntaan. Edessä on pitkä suora, jossa alamäki vaihtuu notkon jälkeen ylämäeksi.

Mathias hihkaisee apukuljettajan paikalta ja näyttää kädellään suoran päähän ”Katso Äiti, katso”.
Maria katsoo pidemmälle ja huomaa, että vastamäen päältä tulee hurjaa vauhtia kaksi moottoripyörää. Moottoripyörien perässä tulee musta Dodge Challenger. Dodgen kuljettaja yrittää saavuttaa prätkät ohittaakseen ne. Maria hidastaa vauhdin lähes pysähdyksiin ja kääntää tien laitaan varoakseen hurjastelijoita. Mutta hieman ennen heitä Challenger lähtee heittelehtimään. Kuljettaja ei hidasta, vaan pyrkii korjaamaan tilanteen kaasua painamalla, jonka seurauksena auto ajautuu vastaantulevien kaistalle ja törmää täydellä vauhdilla Marian ja Mathiaksen Porscheen. Vaikka kisakäytössä olleessa vanhassa Porschessa on edelleen turvakaaret, siihen yli 160 kilometrin tuntivauhdilla törmäävä, painava muskeliauto tuhoaa sen täydellisesti. Challenger menee käytännössä läpi Porschesta.

Dodgen kanssa kisaa käyneet moottoripyörät kiertävät liikenneympyrän ja palaavat katsomaan tuhoa. He pysähtyvät Challengerin vierelle ja näkevät, että sen kuljettaja on hereillä ja pitelee päätään.
Kun Burger Kingin pihalla olleet nuoret saapuvat paikalle mopoautoillaan, lähtevät prätkät karkuun kumit ulvoen, keula pystyssä. Vaaleatukkainen, nahkatakkinen tyttö juoksee kohti Porschen jäännöksiä, kun siilitukkainen poika soittaa hätäkeskukseen.